Alkuperäisen idean mukaan taiteilija ei ole Rakkauden kaupungissa se, joka muuttuu. Taiteilijan tehtävänä on toimia katalysaattorina, joka aiheuttaa yhteisössä muutoksen.
Tänään tajusin, että en voi tehdä tätä muuttumatta itse. En voi tehdä tätä jättäytymällä ulkopuoliseksi ja sivuuttamalla omat Turussa tapahtuneet rakkauden kokemukseni. En voi puhua ihmisten kanssa ilman, että en samalla kertoisi jotain itsestäni. En voi olla pelkästään ulkopuolinen tarkkailija. En ole olemassa ilman ilman yhteisöä, ilman muita ihmisiä. Jos haluan saada heiltä jotain, minun on myös antauduttava dialogiin. Ja vuorovaikutus saattaa muuttaa minua.
Muutos aiheuttaa vastustusta. Eilen minua lähinnä jännitti työn aloittaminen. Tänään havaittavissa oli selkeää vastustusta. Projektini tämä vaihe muistuttaa jollain tavalla puhelinmyyntiä, koska olen asettanut itseni tilanteeseen, jossa minun täytyy ottaa kontaktia tuntemattomiin ihmisiin. En tiedä mistä tämä puhelinmyyjäassosiaatio tuli mieleen, leppoisampaa touhua tämä toki on, saa olla ulkona auringossa, ei tarvitse myydä mitään ja aihekin on sellainen, josta jokaisella on jotain sanottavaa. Mutta silti, kontaktin ottaminen tuntemattomaan ihmiseen ei ole mitään kevyttä hommaa. On vaikea arvioida vain ulkonäön perusteella, millainen ihminen on kyseessä ja millaisessa mielentilassa hän on. Tuntemattoman ihmisen lähestyminen pelottaa ja olen varma, että se on molemminpuolinen tunne.
Tuntemattoman kohtaaminen liittyy myös rakkauteen. Rakkauden kaipuu syntyy erillisyyden ja yksinäisyyden kokemuksista, ja kaipuun murtaminen edellyttää sitä, että ihminen uskaltaa suuntautua kohti toista ihmistä. Tuo toinen ihminen on tuntematon. Että sikäli taidan olla aika lailla rojektini ytimessä...
-----
Yhden selkeän eron olen huomannut hyvinkääläisten ja turkulaisten välillä. Turkulaisilla on ainakin joku mielipide asiaan. Hyvinkäällä melkein kaikki aloittivat, että "ei täältä voi löytää rakkautta, ei täällä ole mitään romanttisia paikkoja". Turkulaiset puolestaan osaavat heti sanoa ainakin yhden paikan: melkein kaikki tapaamani ihmiset ovat puhuneet jokirannasta. Vaikka minulla ei kai saisi olla ennakko-odotuksia tai arvotuksia, niin silti olen hieman huolissani siitä, että jokiranta nousee heti vahvana esiin. Olen saanut hyvin vähän materiaalia sellaisista paikoista, joihin liittyisi joku henkilökohtainen kokemus tai muisto ja jotka olisivat selkeitä, tiettyjä paikkoja, tyyliin vaikkapa Teatterisilta tai Tuomiokirkon portaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti