perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Rakkaus on sitä ihteänsä



Samppalinnan mäellä on suojaisa kutupaikka. 60-70-luvulla Peltolan nuorten lemmenpesänä toimi siirtolapuutarhan vanha talo, jonne mentiin yöllä salaa ikkunasta. Joen rannalla on penkki, jossa on oltu ensi treffeillä. Veistämön aukion viereisessä pienessä puistossa on pussailtu. Katariinanlaakson luonnonsuojelualueen pyöreän kiven luona on menty naimisiin.

Avoimuudella ja onnella saa sitä ihteänsä, rakkautta. Rakkaus vaatii paljon mutta sitä ei voi etsiä. Rakkaus on sietämisen korkein aste ja se tulee ja menee oikealla tai väärällä hetkellä.

Ihmiset heittäytyvät hengittämään toisiaan. Huumaava vaikutus kestää kahdesta viikosta kolmeenkymmeneen vuoteen. Sitten he eroavat, rakkaus heittää ihmiset yksin, he itkevät, eivät ymmärrä. Ja sitten he soittavat vuosikymmenien jälkeen toisilleen ja sanovat: "Hei. Minä täällä."




Ei kommentteja: