Jos Turusta ei löydy rakkautta, niin aina voi lähteä laivalle.
-----
Lähtemisen paikat. Satama, rautatieasema, lentokenttä. Bussipysäkki.
Rakas ihminen lähtee, vielä äsken oli tässä, iholla, ihan kiinni, ihana.
Oli tässä tunnin, päivän, vuosia, elämän mittaisen syvyyden.
Eron paikat. Risteys, ulko-ovi. Sairaala, hautausmaa.
Ja kadunkulmat, puistot, portaat. Oma koti.
-----
Olen tehnyt Rakkauden kaupunkia kohta kaksi viikkoa.
Jotain on tapahtunut. Minussa ja luultavasti myös tapaamissani ihmisissä.
Tuntemattomien ihmisten luokse meneminen ei ole ollut helppoa. Taiteilija asettuu alttiiksi. Taiteilijakin on haavoittuvainen ja peloissaan liikkuessaan Rakkauden kaupungissa. Silti tämä on ollut antoisaa, mukavaa ja hauskaa. Minusta tuntuu, että olen tehnyt jotain merkityksellistä, vaikka oma panokseni onkin vaatimaton: enhän ole tehnyt muuta kuin kysynyt kysymyksiä ja jutellut ihmisten kanssa!
Olen viettänyt ilon täyteisiä hetkiä tuntemattomien kanssa. Olemme nauraneet. Olemme yhdessä oleilleet hetkisen rakkauden äärellä. Se tuntuu mukavalta ajatukselta.
Olen havainnut, että rakkaus on hirvittävän iso asia. Sitä ei voi ymmärtää. Rakkaus saa ymmälle! Kun kysyn ihmisiltä mitä rakkaus on, ollaan hiljaa. Jotain tihentyy hetkessä.
-----
Kerään materiaalia vielä ainakin ensi viikon ajan. Sitten suunnitellaan Rakkauden kaupungin kartta, ja samalla alan hahmottelemaan projektin esityksellistä osuutta eli turistikierroksia Olohuone-kaupunkitaidetapahtumaan. Vielä täytyy materiaalia kuitenkin kerätä, koska etsiskelen erityisesti sellaisia paikkoja, joihin liittyy henkilökohtaisia ja selkeitä muistoja. Ei välttämättä mitään suurta dramatiikkaa tai mahtavia näköaloja, vaan pieniä, omakohtaisia, arkisiakin hetkiä, joihin liittyy joku tietty paikka.
Projektin jatkosta en vielä tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että tätä olisi mukava jatkaa. Huomaan jo nyt, että tämä aika, runsas kuukausi, menee nopeasti ja tässä ehtii vain raapaista pintaa. Vaikka onhan tämä toki enemmän kuin viime kesänä Hyvinkäällä, jossa toteutin ensimmäisen Rakkauden kaupungin kokeiluni kahdessa viikossa.
-----
Rakkaus? Sitä on ilmassa. Se saattaa joskus olla niin tiheää, että siitä voisi leikata paksuja siivuja ja panna pahan päivän varalle pakkaseen.
-----
Jotenkin näin (muistaakseni) sanoi Petter Sairanen kirjassaan Sähköllä valaistu talo:
"Nyt se lähtee.
Eikä sitä huomaa ennen kuin se lähtee, on poissa,
että ihminen seisoo tässä yksin, kaltaistensa joukossa kuin puut.
Oma alue, jossa huojuu muiden mukana."
2 kommenttia:
muistit Sairasen sanat aivan oikein :)
se on hieno lause, sen muistaa, niin kuin sinä olet muistanut myös 14 vuotta jo..
onko siitä jo 14 vuotta...? huh, aika menee nopeasti.
- M
Lähetä kommentti