Mitä voin sanoa rakkaudesta?

Tänään tapahtui jotain.

-----

Seuraa tilitystä:

Rakkauden kaupungin tekeminen on ollut minulle henkisesti raskas keikka. Alun perin aloitin tämän projektin siksi, että olin kyllästynyt käyttämään omaa elämääni taiteen materiaalina. Olin kyllästynyt romanttiseen taiteilijamyyttiin, jossa taiteilija kärsii ja sitten tekee henkilökohtaisista kokemuksistaan taidetta. Toisaalta olin kyllästynyt myös älyyn, käsitteisiin, politiikkaan ja taiteen analysoimiseen. Halusin tehdä jotain, joka olisi ajatuksena yksinkertainen, kirkas ja syvä.

Aiheeksi valikoitui rakkaus, toisaalta sattumalta (ja oman elämäntilanteen johdosta!), toisaalta aiheen valinta oli hyvin tietoinen, sillä halusin käsitellä jotain, joka on positiivinen ja voimallinen asia. Halusin avautua ulospäin ja tehdä hyvää, toimia katalysaattorina, joka muuttaa yhteisöä mutta ei muutu itse. Halusin astua sivuun ja toimia välikätenä: Halusin jakaa yhteisön viisautta eteenpäin.

Halusin olla onnellinen.

Halusin olla onnellinen kaupungissa ja ottaa kaupunkitilan haltuun. Toisaalta halusin pysyä Rakkauden kaupungissa ulkopuolisena, turistina, sellaisena, jonka on helppo lähteä pois.

Suuntasin katseeni itsestä ulospäin ja lähdin etsimään materiaalia kaupunkilaisilta.

-----

Tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle rakkaudesta.

-----

Minä olen vastustanut Rakkauden kaupunkia. Tämä vastustus on tietysti normaali ilmiö kaikille (luovan) työn tekijöille. Teen Rakkauden kaupunkia pääsääntöisesti yksin eli olen yksin vastustukseni kanssa. (Minulla on teatteritausta eli olen tottunut tekemään töitä ryhmässä, ja siellä vastustus liikkuu ihmisestä toiseen ja vaihtelee päivittäin.) Rakkauden kaupungissa olen joutunut taistelemaan vastustukseni kanssa joka päivä. Ihmisten kohtaaminen tuntuu pelottavalta: mitäköhän ne aattelee musta, jos ne pitää mua ihan tyhmänä... Kirjoittaminen on vaikeaa, koska rakkaus on loppuun tyhjennetty aihe; miten minä muka voisin ikinä kirjottaa siitä jotain kuulostamatta naiivilta ja lattealta ja banaalilta ja kliseiseltä... mitä minä ylipäätään voin sanoa rakkaudesta?

-----

Ja yhä edelleen:
Tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle rakkaudesta, ja sanat tuntuvat tärkeiltä.

Kuten hiljaisuus.

Rakkauden äärellä olemme lopulta kaikki sanattomia.

-----

Nyt katse on käääntynyt takaisin minuun, huomaamatta. En voi ajatella olevani ulkopuolinen; minähän asun Rakkauden kaupungissa! Minä rakastan! Minä ymmärrän rakkauden omalla tavallani! Ja tämä oma kokemukseni saa näkyä. Henkilökohtainen on arvokasta.

Tämän ymmärtäminen muuttaa minua.

-----

Mitä voin sanoa rakkaudesta?

-----


Kaikki on jo tässä, ja minä näen sen.