Mistä löytää rakkautta?

Ensimmäinen päivä Rakkauden kaupungissa...

Olen siis aloittanut etsimään rakkauden paikkoja Turun kaupungista. Aloitin varsinaisen työskentelyn tänään: kuljin jokirannassa kartta kädessä ja kyselin ihmisiltä mistä löytää rakkautta Turussa.

Konkreettisen työskentelyn aloittaminen jännitti, pelotti ja hirvitti. Kävelin aamupäivällä jokirannassa, ja jo pelkkä ajatus siitä, että aloitan iltapäivällä, tuntui kehossa. Normaalisti sitä vain kulkee eteenpäin, suuntautuu kohti omaa määränpäätään, mutta aamulla herkistyin aistimaan ympäristöäni eri tavalla. Huomio kohdistui pois minusta itsestäni ja huomasin katselevani tuttua Turkua uteliaana. Päätin etukäteen, että aloitan rauhallisesti ja teen tänään sen verran töitä, kun hyvältä tuntuu, koska on projektini ensimmäinen päivä. Aloitin iltapäivällä ja työskentelin noin kolmisen tuntia.

Haastattelin viittätoista ihmistä. Kuljin jokirannassa, sää oli lempeä, lämmin ja aurinkoinen. Ihmisten luo meneminen tuntui mukavalta ja ihmiset olivat auttavaisia ja innostuneitakin. Jos ensimmäisen päivän jälkeen pitäisi nimetä Turusta yksi rakkauden paikka, se olisi jokiranta. Sen mainitsivat melkein kaikki haastattelemani ihmiset. Tällaisena kevätpäivänä se on tietysti perusteltu valinta. Jokiranta on paikka, jossa ihmisten kävelyrytmi hidastuu. Siitä tulee oleskelupaikka. Paikan rytmi on hitaampi kuin tavallisilla kaduilla, on luonnollista pysähtyä ja istua hetki penkillä, katsoa jokea, ohikulkevia ihmisiä, elämisen virtaa. Kuljeskelu ilman päämäärää ja oleminen ilman tarkoitusta on sallittua. Tosin jokirannan rytmiin vaikuttaa myös ajankohta: iltapäivällä ihmiset pääsevät koulusta ja töistä kotiin, joten kulkemisesta ja olemisesta tulee kiireettömämpää.

------

Se, että teen Rakkauden kaupunkia nyt omassa kotikaupungissani, on erilaista verrattuna viime kesän Hyvinkään projektiin. En ollut ikinä käynyt Hyvinkäällä, kaupunki oli täysin tuntematon ja vieras, joten oli helppo asettua tarkkailijan ja tutkijan rooliin. Oli helppo kuljeskella ympäriinsä, eksyä, kysyä tuntemattomilta ihmisiltä neuvoja ja mielipiteitä. Työskentelyä helpotti myös se, että olin Hyvinkäällä nimenomaan toteuttaakseni Rakkauden kaupunki -projektin sillä osallistuin esitystaidetyöpajaan. Minulla ei ollut Hyvinkäällä muuta elämää eikä minulla ollut kaupunkiin minkäänlaista tunnesidettä. Turussa asiat ovat toisin. Olen asunut kaupungissa kohta kuusi vuotta ja kaupungista löytyy omiakin rakkauden paikkoja. Kaupunkiin liittyy paljon muistoja. Tosin tässä projektissa en ole kiinnostunut tutkimaan tai esittelemään omia kokemuksiani, vaan haluan antaa kaupunkilaisille puheenvuoron.

On vaikeaa olla tarkkailija omassa kotikaupungissaan. Projektini lähtökohta on yhteisöllisyys ja se, että minä taiteilijana menen kohti kaupunkilaisia. Se pelottaa. Tänään jännitin sitä, miten minut ja kysymykseni otetaan vastaan: pidetäänkö projektiani tyhmänä ja turhana? Haluaako kukaan puhua minulle? Mitä jos joku hyökkää kimppuuni? No, kukaan ei sentään suhtautunut negatiivisesti. Aggression pelkäämisen voi selittää sillä, että viime viikolla näin nujakointia jokirannassa ja vielä keskellä päivää. Juuri tällaisia kokemuksia ja mielikuvia vastaan tämä projektinikin asettuu. Projektin päämäärä on muutos, se, että kaupunkilaiset saisivat mahdollisuuden havahtumiseen. Nähdä elinympäristönsä rakkaudellisena paikkana. Kokea kaupunki inhimillisenä tilana.

Huomenna jatketaan. Suunnitelmana on työskennellä joka päivä 3-4 tuntia keräten materiaalia. Eli siis kohdata kaupunkilaisia ja keskustella rakkauden kokemuksista tässä kaupungissa. Sen lisäksi asetin itselleni tehtävän: kuvata yksi kuva rakkauden kaupungista joka päivä. Ja lisäksi haluan kehitellä joka päivä yhden esityksellisen idean kesäkuun turistikierroksia ajatellen. Aikaa on myös varattava materiaalin jäsentämiseen, kartan suunnitteluun, taustakirjallisuuden tutkimiseen jne. Varsinaiset esitykset eli turistikierrokset tapahtuvat kesäkuun alussa, mutta kartan on oltava painokunnossa jo aiemmin. Aikaa ei ainakaan ole liikaa...

-----

PS. Tänään tipahti tilille ensimmäinen apuraha. Tässä yhteydessä kiitänkin projektin tukijoita, Varsinais-Suomen taidetoimikuntaa ja Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen Rahastoa.

Ja käykääpä tsekkaamassa Olohuone ry:n sivut. Olohuone on kaupunkitaideyhdistys, johon kuulun. Kesäkuussa yhdistys järjestää Olohuonefestarit, joilla on mahdollisuus nähdä ja kokea monenlaista kaupunkitaidetta. Mukana ohjelmistossa on myös Rakkauden kaupunki... Olohuone on auttanut jo monessa asiassa joten kiitosta ja respectiä myös Olkkarin suuntaan...