keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

turisti varoo varkaita


Vieraskirjassa oli kommentoitu, että rakkauden edellytys tuntuu olevan jonkinlainen turistin asenne. Jäin miettimään sitä, koska tässähän sitä on oltu eräänlaisena turistina. Rakkaus on sen verran ihmeellinen asia, että sen kohdatessaan saattaa tuntea olevansa jonkin ikuisen ja mystisen äärellä. Vähän niin kuin jos olisi pyramidin juurella.

Turisti on ulkopuolinen vierailija. Turisti ihmettelee ja varoo varkaita. Ulkopuolisena on helpompi olla myös rakkauden äärellä, ainakin silloin kun rakkaus on uutta ja epävarmaa. "Mä oon vaan käymässä täällä, en aio jäädä, itse asiassa olin juuri lähdössä." "Älä rakastu minuun sillä en voi luvata mitään."

Jos ei odota mitään, ei pety.

-----

Rakkauteen liittyy sen katoaminen tai puute. Rakkauteen liittyy pelko siitä, että rakkaus loppuu, katoaa, kuolee.

Ainoa asia, josta voi olla varma, on kaiken epävarmuus. Mikään ei ole pysyvää. Muutokset ovat väistämättömiä. Ja silti pitäisi uskoa, että elämä on turvallista.

Onnellisuus vaatii uskallusta.

-----

Voisiko turisti jäädä paikoilleen? Löytääkö turisti jostain kodin?

-----

Tänään surffailin muutamalla mukavalla fluxus-sivustolla. Learning to love you more on jenkkiläisten taiteilijoiden projekti. Sivuillla on tehtäviä (esim. ota kuva vanhemmistasi suutelemassa!), sekä ihmisten dokumentaatioita suorittamistaan tehtävistä.
http://www.learningtoloveyoumore.com/

Toinen kiinnostava juttu (ja all time favorite) on fluxus workbook, jonka voi löytää täältä (pdf): http://www.performance-research.net/documents/fluxus_workbook_screen.pdf
Workbook sisältää ns. event scoreja, tapahtuma/tilannekäsikirjoituksia, ja fluxuksen ideahan on, että kuka tahansa voi toteuttaa noita tilanteita ja tehdä niistä täysin oman tulkintansa.

cops in the head



Viime päivinä on blogiin kirjoittaminen ollut sivussa, koska Rakkauden kaupungin karttaa on väännetty pikkutunneille asti. Tänään aamulla olin sitten heti herättyäni Radio Majakan suorassa haastattelussa. Suhteellisen pöhkö olo, toivottavasti sain sanottua jotain järkevää, vaikka ehtinyt olemaan hereillä vasta kymmenisen minuuttia. Kartta lähti tänään painoon, tulossa on tuhti lukupaketti vaikka monta paikkaa jäikin käsittelemättä. Otin mukaan suosituimmat rakkauden paikat sekä muutaman eksoottisemman yksityiskohdan.

Aikaa ensimmäiseen turistikierrokseen on tasan viikko ja moni asia sen suhteen on vielä auki. Tulevat päivät ovatkin tiivistä menoa. Käyn päänsisäistä taistelua siitä, millainen turistikierroksen pitäisi olla. Mielessä hilluu monta kiivasta poliisia, jotka huutavat millainen esityksen PITÄISI olla: Nerokas! Viihdyttävä! Hauska! Koskettava! Selkeä! Kirkas! Moniulotteinen! Kaikenkattava! Sellainen, jota ei ole koskaan aikaisemmin nähty!

Kumma kyllä, nämä poliisit eivät auta minua yhtään...

Yöllä luin Claes Anderssonin loistavaa kirjaa Luova mieli. Sitä on tullut aiemminkin luettua taiteellisten työprosessien aikana. Nyt mieleen jäi lause "Taiteeseen liittyy aina odotus vastapuolen palautteesta ja hyväksytyksi tulemisesta." Saman asian kanssa olen ollut kohdakkain Rakkauden kaupungissa koko ajan, kun olen lähestynyt tuntemattomia ihmisiä. Siinä on läsnä pelko: mitä jos tuo ei halua jutella kanssani? Rakkaudessa on kyse samasta ambivalenssista: rakkautta haluaa ja pelkää yhtä aikaa. Sanon pelkää, koska rakkaudessa tapahtuu vuorovaikutusta, ja vuorovaikutus voi muuttaa ihmistä, ja muutos, tuntematon, se pelottaa.

Pitääkö poliisit pistää järjestykseen? Pitääkö mennä kohti tuntematonta?

tiistaina, toukokuuta 30, 2006

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Pitää tietää missä on ja mihin haluaa mennä!



Rakkauden kaupungissa kulkija joutuu suunnistamaan. Oikea suunta on tärkeä.

Pakko lainata tämän päivän Helsingin Sanomien urheilupalstaa ja Antero Putkirannan suunnistuksen perusviisauksia:

1. Jollei tiedä, missä on, on aivan sama, minne menee.
2. Muita voi olla hyvä seurata, jos vauhti on sopiva ja suunta oikea.
3. Suunta on tärkeämpi kuin kova vauhti.
4. Samaan päämäärään pääsee useita eri reittejä ja usealla eri menetelmällä.

Mitä voin sanoa rakkaudesta?



Tänään tapahtui jotain.

-----

Seuraa tilitystä:

Rakkauden kaupungin tekeminen on ollut minulle henkisesti raskas keikka. Alun perin aloitin tämän projektin siksi, että olin kyllästynyt käyttämään omaa elämääni taiteen materiaalina. Olin kyllästynyt romanttiseen taiteilijamyyttiin, jossa taiteilija kärsii ja sitten tekee henkilökohtaisista kokemuksistaan taidetta. Toisaalta olin kyllästynyt myös älyyn, käsitteisiin, politiikkaan ja taiteen analysoimiseen. Halusin tehdä jotain, joka olisi ajatuksena yksinkertainen, kirkas ja syvä.

Aiheeksi valikoitui rakkaus, toisaalta sattumalta (ja oman elämäntilanteen johdosta!), toisaalta aiheen valinta oli hyvin tietoinen, sillä halusin käsitellä jotain, joka on positiivinen ja voimallinen asia. Halusin avautua ulospäin ja tehdä hyvää, toimia katalysaattorina, joka muuttaa yhteisöä mutta ei muutu itse. Halusin astua sivuun ja toimia välikätenä: Halusin jakaa yhteisön viisautta eteenpäin.

Halusin olla onnellinen.

Halusin olla onnellinen kaupungissa ja ottaa kaupunkitilan haltuun. Toisaalta halusin pysyä Rakkauden kaupungissa ulkopuolisena, turistina, sellaisena, jonka on helppo lähteä pois.

Suuntasin katseeni itsestä ulospäin ja lähdin etsimään materiaalia kaupunkilaisilta.

-----

Tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle rakkaudesta.

-----

Minä olen vastustanut Rakkauden kaupunkia. Tämä vastustus on tietysti normaali ilmiö kaikille (luovan) työn tekijöille. Teen Rakkauden kaupunkia pääsääntöisesti yksin eli olen yksin vastustukseni kanssa. (Minulla on teatteritausta eli olen tottunut tekemään töitä ryhmässä, ja siellä vastustus liikkuu ihmisestä toiseen ja vaihtelee päivittäin.) Rakkauden kaupungissa olen joutunut taistelemaan vastustukseni kanssa joka päivä. Ihmisten kohtaaminen tuntuu pelottavalta: mitäköhän ne aattelee musta, jos ne pitää mua ihan tyhmänä... Kirjoittaminen on vaikeaa, koska rakkaus on loppuun tyhjennetty aihe; miten minä muka voisin ikinä kirjottaa siitä jotain kuulostamatta naiivilta ja lattealta ja banaalilta ja kliseiseltä... mitä minä ylipäätään voin sanoa rakkaudesta?

-----

Ja yhä edelleen:
Tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle rakkaudesta, ja sanat tuntuvat tärkeiltä.

Kuten hiljaisuus.

Rakkauden äärellä olemme lopulta kaikki sanattomia.

-----

Nyt katse on käääntynyt takaisin minuun, huomaamatta. En voi ajatella olevani ulkopuolinen; minähän asun Rakkauden kaupungissa! Minä rakastan! Minä ymmärrän rakkauden omalla tavallani! Ja tämä oma kokemukseni saa näkyä. Henkilökohtainen on arvokasta.

Tämän ymmärtäminen muuttaa minua.

-----

Mitä voin sanoa rakkaudesta?

-----


Kaikki on jo tässä, ja minä näen sen.

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Rakkauden kokemuksia?



Ja muuten: vaikka olenkin tältä erää lopettanut haastattelujen tekemisen niin kerään yhä materiaalia! Vieraskirjaan voi kirjoittaa rakkauden kokemuksista ja tapahtumapaikoista Turussa, tai jos ei halua kokemuksiaan julkisesti esille niin siinä tapauksessa voi kirjoittaa osoitteeseen rakkaudenkaupunki(a)hotmail.com.

Tällä viikolla valmistelen Rakkauden kaupungin karttaa, joka julkaistaan parin viikon kuluttua. Silloin on myös mahdollisuus päästä mukaan opastetuille turistikierroksille Rakkauden kaupunkiin! Nämä Rakkauden kaupungin turistikierrokset ovat osa Olohuone-kaupunkitaidefestaria. Jos et vielä tiedä mistä Olkkarissa on kyse niin käy tsekkaamassa http://www.olohuone.org.

Viime vuonna Hyvinkäällä




Viime vuonna Hyvinkäällä (also known as Rakkauden kaupunki...) koin muuttavani kaupunkilaisten kokemusta kaupunkitilasta. Kysymykseeni "Mistä löytyy rakkautta?" vastattiin usein ensin "Ei täältä mitään rakkautta löydy", mutta hetken jutustelun jälkeen hyvinkääläiset alkoivat katsoa kaupunkiaan uusin silmin. Hyvinkää on tietysti erilainen kaupunki kuin Turku eikä siellä ole jotain yhtä tiettyä paikkaa, jonka kaikki kaupunkilaiset voisivat nimetä rakkauden paikaksi. Kaupungin keskellä ei virtaa joki, vettä saa hakemalla hakea. Junia sentään kulkee sen minkä ehtii.

Turussa yleisin vastaus on ollut jokiranta. Kaupunkilaiset osaavat markkinoida Turkua, jokirantahan on mahtava (ja varsinkin nyt kun se on kunnostettu, ei se aina kuulkaas ole tällainen koko kansan olohuone ollut). Turku on ilman muuta Suomen Pariisi. Onko niin, että henkilökohtaiset muistot häviävät helpommin, kun on kyse suuresta kaupungista? Onko tilaa vaikeampi ottaa itselleen, vaikka (vain) henkisesti? Tai sitten kyse on taiteilijasta, siis minusta ja minun suhteestani kotikaupunkiini. Kuten jo aikaisemmin totesin, minun on ollut vaikeampi tehdä tätä projektia Turussa, koska asun täällä. Turistin rooliin asettautuminen on vaikeampaa, sillä näihin katuihin, taloihin ja tunnelmiin on syntynyt henkilökohtainen suhde.

Hyvinkäällä projektin fokuksena oli kaupunkikokemuksen muuttuminen, Turussa fokukseen on tullut jotain muuta. Tämä banaali, naiivi, kliseinen asia nimeltä rakkaus. Haastatteluhetkissä on ollut kyse laajemmasta asiasta kuin vain oman kaupungin näkemisestä uusin silmin. Kyse on ollut havahtumisesta, tajuamisesta: Kyllä! Elämässä on rakkautta! Tai sitten kyse on ollut sen kohtaamisesta, että ainoa rakkaus tässä kaupungissa on tapahtunut Runosmäessä - "onko tosiaan niin, että aitoa rakkautta en ole täällä Turussa muualla kokenut kuin Runosmäessä..."

Onneksi sentään siellä.

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

<3




Se on nykyistä, entistä, mennyttä tai kuvitteellista.

Se tapahtuu siellä missä sitä vähiten vastustetaan. Se on suuri eikä siitä paljon mitään tajua.

Se löytyy sieltä, mistä sitä ei ikinä osaisi odottaa löytävänsä: yläasteen käytävältä, torin kulmalta, katolta, Yo-kylän kerhotalosta, autosta, kahvilasta ja baarin vessastakin. Ja hyvin usein se löytyy kotoa. Joskus se saattaa löytyä myös itsestä, ja tämä saattaa hämmentää.

Ja sillä saattaa olla viikset, tai sitten se on ihan pieni eikä osaa itse vaihtaa vaatteita. Se tuntuu mahassa ja joka puolella. Sen tunnistaa, vaikka sitä ei osaa perustella, ja siitä on se hyöty, että se auttaa unohtamaan kaiken kamalan.

-----

Kartan vääntö on alkanut. Teen siis tekstejä ja kuvia karttaan, lopusta pitää huolen Marko Rumbin, joka suunnittelee kartan visuaalisen ilmeen. Aikamoinen säätö on päällä, aikaa on vähän ja tunnelma tiivistyy.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Hyppy tuntemattomaan





"Love is everywhere."

-----

Tämä viikko on mennyt hiljaisemmissa merkeissä tämän blogin suhteen. Ensi viikolla alkaa olla jo kiire kartan kanssa, joten olen kierrellyt ottamassa kuvia. Hautausmaalla, maauimalassa, eri puolilla kaupunkia.


-----

Haastattelujakin pitäisi vielä ehtiä tekemään. Ja suunnitella ja kirjoittaa kartan tekstit. Työtä on paljon, ja Olohuone-festarikin lähestyy.

Alkuperäinen ajatus oli, että suunnittelisin joka päivä myös yhden idean esitystä eli turistikierrosta varten, mutta hiljaista on ollu sillä saralla... ei tahdo aika riittää. Jos (ja kun) jatkan tätä projektia, niin tiedän ainakin sen, että aikaa pitää varata runsaasti. Projektia voisi työstää pitemmän ajan aina silloin tällöin, tämä reilun kuukauden putki on rankka eikä ajatukset ehdi kypsymään. Olen myös miettinyt, että voisin jatkossa tehdä tätä pienen työryhmän kanssa. Yksin työskentely on raskasta, kaipaan sitä, että voisin keskustella ja purkaa kokemuksiani. Vaikka kyllähän Rakkauden kaupungista tulee puhuttua ystävien kanssa.

Jatkosuunnitelmia on, mutta katsotaan ensin tämä rupeama loppuun.

-----

Taiteilijan tehtävä on herättää keskustelua. Liikuttaa ajatuksellisella tai tunteen tasolla. Tässä projektissa olen antautunut keskusteluun epätavallisella tavalla. En ole tehnyt sitä esityksen tai teoksen, taiteen välineen keinoin, vaan omalla persoonallani. Se on minulle uutta. Tavallisestihan taiteilijalla on esitys, teos tai rooli oman persoonan ja yleisön välissä. Ehkä juuri siksi tämä onkin ollut yllättävän raskasta. (Vaikka toisaalta, olen ollut "taiteilijan" roolissa. En usko, että kukaan esitystaiteilija voi esiintyä "omana itsenään", vaan ihminen ottaa erilaisia rooleja, niin arki- kuin esitystilanteissakin... Ehkä rakkauden kaupungissa oma roolini on ollut kuitenkin erityisen lähellä arkista rooliani.) Ei ole helppoa katsoa tuntematonta silmiin ja sanoa hei. Mahanpohjassa tuntuu jännitys samalla tavalla kuin hyppäisi tuntemattomaan. Vaikka melkein aina olen saanut ihmiset innostumaan ja puhumaan kanssani. Se on tehnyt hommasta antoisaa ja hauskaa. On mukava ajatella, että minun ei tarvitse itse keksiä kaikkea. Minun ei tarvitse ylläpitää myyttistä ja romanttista taiteilijakäsitystä, jossa taiteilija kärsii ja tekee loistavaa taidetta oman yksityiselämänsä haavoista. Sen sijaan voin viettää pieniä, arvokkaita hetkiä kaupunkilaisten kanssa.

-----



Ihminen on katseen päässä.
Hypyn seuraukset ovat arvaamattomat.

-----

Vaikka Rakkauden kaupungissa ei periaatteessa olekkaan kysymys taiteilijan henkilökohtaisesta elämästä ja kokemuksista, en silti voi tehdä tätä menemättä itseeni. Kysymykset laittavat itsessäni liikkeelle suuria asioita. Kysymys "Miten rakkautta voi saada?" tai "Mitä rakkaus on?" palautuvat lopulta omaan itseen. Miten voisin olla onnellinen? Onnellisuus on omasta asenteesta kiinni. Miten minä suhtaudun kotikaupunkiini ja ihmisiin? Uskallanko olla onnellinen? Se, että olen toukokuun aikana ottanut paljon kontaktia ulospäin, todistaa minulle sen, että yksinäisyyden voi murtaa. Raskasta se on, ja hylkäämisen riski on aina olemassa, mutta silti yrittäminen on arvokasta.

Turku, kaupunki, joka kuusi vuotta sitten tuntui tylyltä ja kylmältä, eikä ruokakaupan kassakaan tervehtinyt, on muuttunut Rakkauden kaupungiksi. Hyppääminen kannattaa.

keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Rakkaus tulee randomilla




Se tulee randomilla. Vanhojen tansseissa, jokirannassa illalla ennen kello kahtatoista. Se tulee, kun katsoo silmiin ja hymyilee tai ottaa aurinkoa.

Ensimmäisenä sanotaan: Mun täytyy ostaa sulle uudet housut.

Puolalanmäki täyttyy discovaloista ja päädytään istumaan sylikkäin.
Sitten kiivetään katolle eikä maailmassa ole ketään muuta.

Ja sitten se katoaa bussissa Maariankadulla, puhelimen välityksellä.

Raaka ero.

Se on kahden ihmisen välinen asia
lisääntymisvietti
omituista

se on ilmiö
instituutio, olemassa ilman että kukaan pitää sitä yllä,
median luoma harha,
se on kunnioitusta kiintymystä läheisyyttä ymmärrystä
ja laulujen yleisin aihe

sittenkin kantava voima

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Rakkaus etenee Turun kaupungissa




Rakkaus on sitä, että on valmis jäämään tähän vaikka just nyt ei tunnu hyvältä.

Onko rakkaus siis sitä, että on valmis jäämään Turkuun vaikka se ei tuntuisikaan hyvältä?

-----

Rakkaus etenee Turun kaupungissa:

1. Kupittaan jalkapallokentällä käveleminen ja puhuminen antaa toivoa.

2. Ruissalon lintutorniin voi viedä kenet tahansa. Ja tammimetsään. Voi olla, että ihastuminen tapahtuu.

3. Ihastus soittaa. Seuraa juoksua: soitto saa juoksemaan Koulukadulta Betaniankadulle keskellä yötä. Aikaa matkaan menee noin vartti.

4. Ihastuksen kanssa kuljetaan Itäharjun teollisuusalueella, ja se on onnellista aikaa.

5. Ihastus muuttuu rakkaudeksi, ja sen ymmärtää rautatiesillalla, jossa katsotaan yhdessä kuunpimennystä.

6. Rakastetun kanssa lähdetään kuumailmapallolennolle. Lähtö tapahtuu Mäntymäessä sijaitsevalta nurmikentältä.

7. ÅST:n ja H&M:n risteyksessä rakkaus päättyy sanoihin: "Sä et anna mulle mitään mahdollisuutta."

-----

Rakkautta saa jos käy terapiassa tai tanssii tai hengittää eikä teeskentele.

lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Stig ombord




Jos Turusta ei löydy rakkautta, niin aina voi lähteä laivalle.

-----

Lähtemisen paikat. Satama, rautatieasema, lentokenttä. Bussipysäkki.
Rakas ihminen lähtee, vielä äsken oli tässä, iholla, ihan kiinni, ihana.
Oli tässä tunnin, päivän, vuosia, elämän mittaisen syvyyden.

Eron paikat. Risteys, ulko-ovi. Sairaala, hautausmaa.
Ja kadunkulmat, puistot, portaat. Oma koti.

-----

Olen tehnyt Rakkauden kaupunkia kohta kaksi viikkoa.

Jotain on tapahtunut. Minussa ja luultavasti myös tapaamissani ihmisissä.

Tuntemattomien ihmisten luokse meneminen ei ole ollut helppoa. Taiteilija asettuu alttiiksi. Taiteilijakin on haavoittuvainen ja peloissaan liikkuessaan Rakkauden kaupungissa. Silti tämä on ollut antoisaa, mukavaa ja hauskaa. Minusta tuntuu, että olen tehnyt jotain merkityksellistä, vaikka oma panokseni onkin vaatimaton: enhän ole tehnyt muuta kuin kysynyt kysymyksiä ja jutellut ihmisten kanssa!

Olen viettänyt ilon täyteisiä hetkiä tuntemattomien kanssa. Olemme nauraneet. Olemme yhdessä oleilleet hetkisen rakkauden äärellä. Se tuntuu mukavalta ajatukselta.

Olen havainnut, että rakkaus on hirvittävän iso asia. Sitä ei voi ymmärtää. Rakkaus saa ymmälle! Kun kysyn ihmisiltä mitä rakkaus on, ollaan hiljaa. Jotain tihentyy hetkessä.

-----

Kerään materiaalia vielä ainakin ensi viikon ajan. Sitten suunnitellaan Rakkauden kaupungin kartta, ja samalla alan hahmottelemaan projektin esityksellistä osuutta eli turistikierroksia Olohuone-kaupunkitaidetapahtumaan. Vielä täytyy materiaalia kuitenkin kerätä, koska etsiskelen erityisesti sellaisia paikkoja, joihin liittyy henkilökohtaisia ja selkeitä muistoja. Ei välttämättä mitään suurta dramatiikkaa tai mahtavia näköaloja, vaan pieniä, omakohtaisia, arkisiakin hetkiä, joihin liittyy joku tietty paikka.

Projektin jatkosta en vielä tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että tätä olisi mukava jatkaa. Huomaan jo nyt, että tämä aika, runsas kuukausi, menee nopeasti ja tässä ehtii vain raapaista pintaa. Vaikka onhan tämä toki enemmän kuin viime kesänä Hyvinkäällä, jossa toteutin ensimmäisen Rakkauden kaupungin kokeiluni kahdessa viikossa.

-----

Rakkaus? Sitä on ilmassa. Se saattaa joskus olla niin tiheää, että siitä voisi leikata paksuja siivuja ja panna pahan päivän varalle pakkaseen.

-----

Jotenkin näin (muistaakseni) sanoi Petter Sairanen kirjassaan Sähköllä valaistu talo:

"Nyt se lähtee.
Eikä sitä huomaa ennen kuin se lähtee, on poissa,
että ihminen seisoo tässä yksin, kaltaistensa joukossa kuin puut.
Oma alue, jossa huojuu muiden mukana."

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Ensisuudelman paikka




Rakkaus löytyy helpommin jos:
- on kevät tai kesä
- on vähissä vaatteissa
- satsaa siihen, että lähtee ulos: pukeutuu ja meikkaa huolella
- toivoo koko päivän, että näkisipä sen tietyn ihmisen, joka on samassa koulussa
- selittää itselleen ääneen, millaisen rakastetun haluaa, miksi se se on tärkeää
- tekee listan, jossa kuvailee sellaista ihmistä, jonka haluaa elämäänsä
- tekee em. listan ja heittää sen mereen tai polttaa sen
- antaa itselleen tilaa
- on oma itsensä ja silloin saattaa olla rumissa vaatteissakin ja silti rakkaus tulee...

Rakkaus on:
- yhtä kuin avioliitto
- sitä, että välittää jostain niin paljon, että jos se tippuisi Aurajokeen niin voisi hypätä pelastamaan
- iso skaala ihan mitä tahansa tunteita
- perimmäinen voima, joka on kaiken takana

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Löydetty: rakkauden paikka



Rakkauden paikalta avautuu huikea näkymä: sieltä näkyy koko kaupunki, yöllä.
Tai ainakin merkittävä osa kaupungista.
Tosin aina rakkauden paikassa ei ole edes ikkunaa, koska rakkaus tapahtuu sisällä, kotona, yksityisasunnossa, Ylioppilaskylässä, Puutarhakadulla ja Tiilentekijänkadulla.
Itse asiassa näköalalla ei ole edes väliä, kun vieressä on toinen ihminen,
jonka silmistä näkyy maailma.

Rakkauden paikassa on keinu, jossa voi keinua ja puhua sydämensä tyhjäksi. Keinussa voi olla oma itsensä. Rakkauden paikassa pitää olla lisäksi vettä, 80-luvun kesäterasseja, konsertteja, taikuutta, terveyspalveluita, sähköä (levysoittimeen), netti, piknikki, energiaa, luonto, psykologian oppikirja, syksyn lehti, tähtiä ja kuita, Tall Ships Race, jäätelökioski (aito vohveli!) ja soittoleiri. Myös iso nojatuoli on plussaa. Ja tietenkin auringonlasku, tai auringonnousu, tai aamuyön hetki tai uuden vuoden aatto.

Tällainen rakkauden paikka on sellainen, että siellä tuntee olevansa etuoikeutettu, hengittävä ja elossa. Voi tuntea myös pakahtumista, unettomuutta ja siitä aiheutuvaa yllättävää energisyyttä, keveyttä ja laulua oudoilla kielillä.

Jos haluaa löytää tämän paikan, ei tarvitse suorittaa mitään toimenpiteitä,
sillä rakkaus yllättää: se saattaa tulla jopa peräruiskeen muodossa.
Näin voi tapahtua, jos on hoitoalalla.
Rakkaus tulee, jos on sopivalla aaltopituudella sopivalla hetkellä.
Rakkaus ei välttämättä tule Turussa, se saattaa tapahtua myös junassa matkalla Turkuun.
Ei kannata nirsoilla, sillä rakkaudella saattaa olla väärät kengät jalassaan.

Annostus: yksi hetki riittää.

laituri, joka katosi unessa


Kerran rakkaus tapahtui venelaiturilla.

Se oli sunnuntai ja sunnuntaina pidetään kädestä kiinni,
ollaan hiljaa ja katsotaan silmiin.
Koska rakkaus ei voinut tapahtua kovin usein,
laiturilla tehtiin sopimus, että tavataan unessa,
tavataan samassa paikassa joka yö.

Kerran rakkaus tuli unen muodossa,
unessa oli usvaa ja sumua eikä laituria löytynyt.

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Muistikuvia


Näillä portailla on itketty eron jälkeen.
Yksin.

-----

Mutta silloin kun rakastettu juoksee tapaamispaikalle, kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä ja kuva syöpyy ikuisesti mieleen.

-----

Se lainaa grillijonossa 10 senttiä,
ei sitä vielä silloin edes tunne,
sitä ihmettelee ja
kuulee sydämensä liikkeen.

-----

Halistenkoski:
vesi velloo.
Kaksi ihmistä.
Ihmiset velloo.
Yhteistä kieltä ei ole, ei tietoa nimestä,
ja koominen pituuserokin on,
niin kuin on eri kansallisuus ja eri kieli,
mutta silti kummallakin vimmainen tarve puhua.
Joku vetää nämä kaksi ihmistä yhteen,
puhuvat kumpikin omasta suhteestaan, puhuvat erosta, puhuvat itsestään ja sitten:
pitkiä hiljaisuuksia.

Haluavat kaatua toisiinsa, tai edes pitää kädestä mutta mitään ei tapahdu.

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Rakkaus on sitä ihteänsä



Samppalinnan mäellä on suojaisa kutupaikka. 60-70-luvulla Peltolan nuorten lemmenpesänä toimi siirtolapuutarhan vanha talo, jonne mentiin yöllä salaa ikkunasta. Joen rannalla on penkki, jossa on oltu ensi treffeillä. Veistämön aukion viereisessä pienessä puistossa on pussailtu. Katariinanlaakson luonnonsuojelualueen pyöreän kiven luona on menty naimisiin.

Avoimuudella ja onnella saa sitä ihteänsä, rakkautta. Rakkaus vaatii paljon mutta sitä ei voi etsiä. Rakkaus on sietämisen korkein aste ja se tulee ja menee oikealla tai väärällä hetkellä.

Ihmiset heittäytyvät hengittämään toisiaan. Huumaava vaikutus kestää kahdesta viikosta kolmeenkymmeneen vuoteen. Sitten he eroavat, rakkaus heittää ihmiset yksin, he itkevät, eivät ymmärrä. Ja sitten he soittavat vuosikymmenien jälkeen toisilleen ja sanovat: "Hei. Minä täällä."




Osallistu Rakkauden kaupunkiin


Kerään rakkauden kokemuksia myös sähköpostilla. Jos haluat osallistua Rakkauden kaupunkiin, voit tehdä sen vastaamalla sähköpostilla seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mistä löytää rakkautta Turussa? Siis vaikkapa missä olet itse kokenut rakkautta, mihin paikkoihin liittyy muistoja rakkaudesta, ihastumisesta, rakastumisesta, jäähyväisistä, erosta, jne?
  2. Miten rakkautta voi löytää?
  3. Mitä rakkaus on?
Voit vastata kaikkiin tai valitsemiisi kysymyksiin. Ja rakkauden voit käsittää niin laajasti tai suppeasti kuin itse haluat...

Lähetä vastauksesi osoitteeseen: rakkaudenkaupunki@hotmail.com.

torstaina, toukokuuta 04, 2006

niinku ihan mukava tunne


Rakkaus on kuulemma tota noin niinku ihan mukava tunne. Sitä löytyy laivaterminaalista, taidemuseosta ja yliopistosta. Joskus, mutta harvoin, rakkautta on tavattu jopa työnvälitystoimistosta.

Instant-rakkautta löytyy turkulaisesta baarista. Tosin huhun mukaan joku tyttö on löytänyt tulevan aviomiehensäkin samasta baarista...

Miten rakkautta sitten löytää? Sitä ei kannata etsiä tai odottaa. Ei ole olemassa mitään takuita, että rakkaus tulee luokse. Rakkauden etsiminen pitää lopettaa. Mutta jos kuitenkin etsii rakkautta, niin kannattaa lähteä lomalle. Lomalta löytää tulevan aviopuolison. Rakkaus yllättää.

Tyhjässä huoneessa ei voi olla rakkautta mutta Turussa on ja on ollut paljon rakkautta yksityisasunnoissa.

-----

Tänään on ollut hyvä päivä. Alun vastustus alkaa häipyä ja työskentely maistuu mielekkäälle. Kohtaamiset kaupunkilaisten kanssa syvenevät ja projekti tuntuu merkitykselliselle.

keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006

Vuorovaikutus, vastustus, muutos





Alkuperäisen idean mukaan taiteilija ei ole Rakkauden kaupungissa se, joka muuttuu. Taiteilijan tehtävänä on toimia katalysaattorina, joka aiheuttaa yhteisössä muutoksen.

Tänään tajusin, että en voi tehdä tätä muuttumatta itse. En voi tehdä tätä jättäytymällä ulkopuoliseksi ja sivuuttamalla omat Turussa tapahtuneet rakkauden kokemukseni. En voi puhua ihmisten kanssa ilman, että en samalla kertoisi jotain itsestäni. En voi olla pelkästään ulkopuolinen tarkkailija. En ole olemassa ilman ilman yhteisöä, ilman muita ihmisiä. Jos haluan saada heiltä jotain, minun on myös antauduttava dialogiin. Ja vuorovaikutus saattaa muuttaa minua.

Muutos aiheuttaa vastustusta. Eilen minua lähinnä jännitti työn aloittaminen. Tänään havaittavissa oli selkeää vastustusta. Projektini tämä vaihe muistuttaa jollain tavalla puhelinmyyntiä, koska olen asettanut itseni tilanteeseen, jossa minun täytyy ottaa kontaktia tuntemattomiin ihmisiin. En tiedä mistä tämä puhelinmyyjäassosiaatio tuli mieleen, leppoisampaa touhua tämä toki on, saa olla ulkona auringossa, ei tarvitse myydä mitään ja aihekin on sellainen, josta jokaisella on jotain sanottavaa. Mutta silti, kontaktin ottaminen tuntemattomaan ihmiseen ei ole mitään kevyttä hommaa. On vaikea arvioida vain ulkonäön perusteella, millainen ihminen on kyseessä ja millaisessa mielentilassa hän on. Tuntemattoman ihmisen lähestyminen pelottaa ja olen varma, että se on molemminpuolinen tunne.

Tuntemattoman kohtaaminen liittyy myös rakkauteen. Rakkauden kaipuu syntyy erillisyyden ja yksinäisyyden kokemuksista, ja kaipuun murtaminen edellyttää sitä, että ihminen uskaltaa suuntautua kohti toista ihmistä. Tuo toinen ihminen on tuntematon. Että sikäli taidan olla aika lailla rojektini ytimessä...

-----

Yhden selkeän eron olen huomannut hyvinkääläisten ja turkulaisten välillä. Turkulaisilla on ainakin joku mielipide asiaan. Hyvinkäällä melkein kaikki aloittivat, että "ei täältä voi löytää rakkautta, ei täällä ole mitään romanttisia paikkoja". Turkulaiset puolestaan osaavat heti sanoa ainakin yhden paikan: melkein kaikki tapaamani ihmiset ovat puhuneet jokirannasta. Vaikka minulla ei kai saisi olla ennakko-odotuksia tai arvotuksia, niin silti olen hieman huolissani siitä, että jokiranta nousee heti vahvana esiin. Olen saanut hyvin vähän materiaalia sellaisista paikoista, joihin liittyisi joku henkilökohtainen kokemus tai muisto ja jotka olisivat selkeitä, tiettyjä paikkoja, tyyliin vaikkapa Teatterisilta tai Tuomiokirkon portaat.

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Mistä löytää rakkautta?


Ensimmäinen päivä Rakkauden kaupungissa...

Olen siis aloittanut etsimään rakkauden paikkoja Turun kaupungista. Aloitin varsinaisen työskentelyn tänään: kuljin jokirannassa kartta kädessä ja kyselin ihmisiltä mistä löytää rakkautta Turussa.

Konkreettisen työskentelyn aloittaminen jännitti, pelotti ja hirvitti. Kävelin aamupäivällä jokirannassa, ja jo pelkkä ajatus siitä, että aloitan iltapäivällä, tuntui kehossa. Normaalisti sitä vain kulkee eteenpäin, suuntautuu kohti omaa määränpäätään, mutta aamulla herkistyin aistimaan ympäristöäni eri tavalla. Huomio kohdistui pois minusta itsestäni ja huomasin katselevani tuttua Turkua uteliaana. Päätin etukäteen, että aloitan rauhallisesti ja teen tänään sen verran töitä, kun hyvältä tuntuu, koska on projektini ensimmäinen päivä. Aloitin iltapäivällä ja työskentelin noin kolmisen tuntia.

Haastattelin viittätoista ihmistä. Kuljin jokirannassa, sää oli lempeä, lämmin ja aurinkoinen. Ihmisten luo meneminen tuntui mukavalta ja ihmiset olivat auttavaisia ja innostuneitakin. Jos ensimmäisen päivän jälkeen pitäisi nimetä Turusta yksi rakkauden paikka, se olisi jokiranta. Sen mainitsivat melkein kaikki haastattelemani ihmiset. Tällaisena kevätpäivänä se on tietysti perusteltu valinta. Jokiranta on paikka, jossa ihmisten kävelyrytmi hidastuu. Siitä tulee oleskelupaikka. Paikan rytmi on hitaampi kuin tavallisilla kaduilla, on luonnollista pysähtyä ja istua hetki penkillä, katsoa jokea, ohikulkevia ihmisiä, elämisen virtaa. Kuljeskelu ilman päämäärää ja oleminen ilman tarkoitusta on sallittua. Tosin jokirannan rytmiin vaikuttaa myös ajankohta: iltapäivällä ihmiset pääsevät koulusta ja töistä kotiin, joten kulkemisesta ja olemisesta tulee kiireettömämpää.

------

Se, että teen Rakkauden kaupunkia nyt omassa kotikaupungissani, on erilaista verrattuna viime kesän Hyvinkään projektiin. En ollut ikinä käynyt Hyvinkäällä, kaupunki oli täysin tuntematon ja vieras, joten oli helppo asettua tarkkailijan ja tutkijan rooliin. Oli helppo kuljeskella ympäriinsä, eksyä, kysyä tuntemattomilta ihmisiltä neuvoja ja mielipiteitä. Työskentelyä helpotti myös se, että olin Hyvinkäällä nimenomaan toteuttaakseni Rakkauden kaupunki -projektin sillä osallistuin esitystaidetyöpajaan. Minulla ei ollut Hyvinkäällä muuta elämää eikä minulla ollut kaupunkiin minkäänlaista tunnesidettä. Turussa asiat ovat toisin. Olen asunut kaupungissa kohta kuusi vuotta ja kaupungista löytyy omiakin rakkauden paikkoja. Kaupunkiin liittyy paljon muistoja. Tosin tässä projektissa en ole kiinnostunut tutkimaan tai esittelemään omia kokemuksiani, vaan haluan antaa kaupunkilaisille puheenvuoron.

On vaikeaa olla tarkkailija omassa kotikaupungissaan. Projektini lähtökohta on yhteisöllisyys ja se, että minä taiteilijana menen kohti kaupunkilaisia. Se pelottaa. Tänään jännitin sitä, miten minut ja kysymykseni otetaan vastaan: pidetäänkö projektiani tyhmänä ja turhana? Haluaako kukaan puhua minulle? Mitä jos joku hyökkää kimppuuni? No, kukaan ei sentään suhtautunut negatiivisesti. Aggression pelkäämisen voi selittää sillä, että viime viikolla näin nujakointia jokirannassa ja vielä keskellä päivää. Juuri tällaisia kokemuksia ja mielikuvia vastaan tämä projektinikin asettuu. Projektin päämäärä on muutos, se, että kaupunkilaiset saisivat mahdollisuuden havahtumiseen. Nähdä elinympäristönsä rakkaudellisena paikkana. Kokea kaupunki inhimillisenä tilana.

Huomenna jatketaan. Suunnitelmana on työskennellä joka päivä 3-4 tuntia keräten materiaalia. Eli siis kohdata kaupunkilaisia ja keskustella rakkauden kokemuksista tässä kaupungissa. Sen lisäksi asetin itselleni tehtävän: kuvata yksi kuva rakkauden kaupungista joka päivä. Ja lisäksi haluan kehitellä joka päivä yhden esityksellisen idean kesäkuun turistikierroksia ajatellen. Aikaa on myös varattava materiaalin jäsentämiseen, kartan suunnitteluun, taustakirjallisuuden tutkimiseen jne. Varsinaiset esitykset eli turistikierrokset tapahtuvat kesäkuun alussa, mutta kartan on oltava painokunnossa jo aiemmin. Aikaa ei ainakaan ole liikaa...

-----

PS. Tänään tipahti tilille ensimmäinen apuraha. Tässä yhteydessä kiitänkin projektin tukijoita, Varsinais-Suomen taidetoimikuntaa ja Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen Rahastoa.

Ja käykääpä tsekkaamassa Olohuone ry:n sivut. Olohuone on kaupunkitaideyhdistys, johon kuulun. Kesäkuussa yhdistys järjestää Olohuonefestarit, joilla on mahdollisuus nähdä ja kokea monenlaista kaupunkitaidetta. Mukana ohjelmistossa on myös Rakkauden kaupunki... Olohuone on auttanut jo monessa asiassa joten kiitosta ja respectiä myös Olkkarin suuntaan...