matkailu avartaa

Kööpenhaminan työpaja pisti taiteilijan ajattelemaan.

Asetuin vieraassa kaupungissa turistin rooliin. Voisi ajatella, että olin turistina vain kaupungilla liikkuessani, mutta toisaalta ajattelen, että olin turisti myös työpajaan osallistuessani. Ensimmäisenä työpajan kanadalaiset vetäjät puhuivat, etteivät he tiedä, mitä viikon aikana tulee tapahtumaan, mutta ovat innokkaita ja avoimia sille, mitä tapahtuu.

Turisti ei tiedä, mitä tulee matkallaan kokemaan. Jonkinlainen ennakkokäsitys matkasta on, mielessä on kuvia ja odotuksia ja sanakirjasta opeteltuja lauseita, mutta matka itsessään on mysteeri.

-----

Kesäkuinen esitys Rakkauden kaupungista oli tavallaan mysteeri. (Ja tuleva esitys on vielä suurempi...) Kuten esityksen aihe, tuo suuri ja mahtava Rakkaus. Siitä on olemassa ennakkokäsityksiä, haaveita ja fantasioita. Kuvia. Kuitenkin sen kokeminen on jokaisen henkilökohtainen asia.

-----

Työpajassa keskustelimme paljon siitä, mihin kiinnittää huomiota ja miten havainnoi. Mitä havainnoin, kun kävelen kaupungissa? Ja mitä havainnoista muistan jälkikäteen? Mikä on minulle merkityksellistä? Oma käsitekyky määrää havainnon suuntaa. Oli mielenkiintoista huomata, että ihmiset kiinnittävät huomiota tiettyihin asioihin. Jotkut havainnoivat ihmisestä yksityiskohtia, vaikkapa sen, että sormessa on sormus. Toiset kiinnittävät huomiota siihen, miten käsi liikkuu tai miten se on suhteessa muihin käsiin. Osa etsii merkityksiä, sääntöjä tai syy-seuraussuhteita, vastausta kysymykseen millainen tuo ihminen on.

Tottakai ihminen tekee koko ajan paljon erilaisia havaintoja, mutta ainakin itse huomasin, että jotkut havaitsemisen tyypit ovat minulle harvinaisempia kuin toiset.

Miten tätä havaintoa havaitsemisesta voisi hyödyntää esityksen suunnittelussa? Ainakin se on selvää, että jokainen katsoja havainnoi sellaisia asioita, joihin hänen huomionsa syystä tai toisesta kiinnittyy. Esitys tapahtuukin siis tavallaan katsojassa eikä esiintyjässä. Tai: esitys tapahtuu esiintyjän ja katsojan välissä. Tapahtuu impulsseja ja reaktioita.

-----

Kesäkuinen Rakkauden kaupunki oli esitys, jossa katsojalla oli vapaus havainnoida ja tulkita asioita. Tai olla tulkitsematta. (Tai ainakin kuvittelen ja toivon, että esitys oli tämänkaltainen vapaa kokemus...) Minua kiinnostaa tällainen esitys.

Minua kiinnostaa turismi. Turismi tarkoittaa matkustamista pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstä.

Sain työpajasta käytännöllisiä ajatustyökaluja siihen, mitä voin taiteellisessa työssäni kehittää. Tajusin, mitä heikkouteni ovat ja missä olen vahva. Tämän tajuaminen on mieletöntä: nyt ymmärrän selkeästi, että voin kehittyä ja muuttua!

Minua kiinnostaa se, että taiteilijana matkustan pois siitä, mihin olen jo tottunut.

Äkkiä taide tuntuu taas jännittävältä, vaaralliselta mutta ah niin kiehtovalta alueelta. Esityksen tekemisen mahdollisus on maaginen ja väkevä.