Rakkauden kaupunki jäihin

Pistän Rakkauden kaupungin hetkeksi jäihin. Aloitan vuoden alusta työt Taideakatemiassa ja jatkan töitä Juhana Herttuan taideviestintälukiossa, joten päivät täyttyvät opetushommista. Katsotaan vaikka vuoden kuluttua uudestaan millaisessa tilanteessa olen, onko aikaa (ja rahaa) Rakkauden kaupungin toiselle tulemiselle.

Siispä: kunnes jälleen tavataan.

artikkeli ja ensi-ilta

Uudessa Synteesi-lehdessä on kirjoittamani artikkeli Sinä ja Minä ja kohtaamisen nautinto.

-----

Muutoin Rakkauden kaupungissa on hiljaista, syksyistä. Olen työskennellyt rakkauden kääntöpuolen parissa - olen ohjannut Turun ylioppilasteatteriin esityksen Mutta minä rakastin häntä, joka käsittelee perheväkivaltaa. Ensi-ilta on lauantaina. Esitys pohjautuu Minna Canthin Työmiehen vaimoon ja mukaan on sämplätty PMMP:n tekstejä, tositarinoita perheväkivallasta, naistenlehtien parisuhdeheavenia ja v***u jee!
Tästä Turun ylioppilasteatterin sivuillle.

go alakulttuuripääkaupunki

Rakkauden kaupungista alakulttuuripääkaupungiksi 2011. Tsekkaa linkki ja join the army.

Kohtaamisesta vuorovaikutukseen

Gradu on verkossa, Tampereen yliopiston kirjaston sivuilla, kas tässä: Kohtaamisesta vuorovaikutukseen.

Maisteriksi valmistujaisia vietän ensi viikon perjantaina Tampereella virallisissa yliopistokuvioissa ja myöhemmin Turussa.

Vaikka kevät on ollutkin hirvittävää vääntöä, matka gradun kanssa oli antoisa. Oli hyödyllistä tarkastella omaa taidetta, sillä sain siitä paremman otteen ja pystyn nyt ihan eri tavalla teoretisoimaan sitä kuin ennen gradua. Minulla on sellainen olo, että en ole tehnyt turhaa työtä, vaan olen kasvanut gradun myötä.

Teoreettista kirjoittamista olisi mukava jatkaa, ja gradun tarkastajat suosittelivatkin keskittämään ja syventämään kysymyksenasettelua tieteen tai taiteen jatko-opiskelijana... Tutkimuksellista kirjoittamista olisi kyllä mukava jatkaa, mutta luulen, että väitöskirjapuuhat saa odottaa, sillä haluan tehdä töitä! Kirjoittamista jatkan kyllä mielelläni artikkeli-pohjalta.

Yksi artikkeli tuli tässä toukokuun aikana kirjoitettuakin, nimittäin "Theatre and Performance in Community and as Activism". Kirjoitin sen Turun AMK:n ja DIAK:n verkko-oppimateriaalia (Media and Arts in Community Empowerment and Civic Participation) varten. Käsittelin artikkelissa yhteisöteatteria, poliittista teatteria sekä ns. aktivistiperformanssia.

-----

Muuten olen viime aikoina (yhä edelleen) ollut tuohtunut Turun kulttuuripolitiikasta. Ja yleensä kulttuurin arvostuksesta yhteiskunnassa. Lopun aikoja eletään ja Turku palaa - keskiajalle. Kannattaa vilkaista esim. Haulikkofoorumia. Kyseessä näyttäisi olevan Turun Piirustusseuran keskustelufoorumi. Tiukkaa tekstiä ja mahtavia ideoita: Turku kusipääkaupunki 2011. Salaliitto.fi:stä löytyy kulttuuripääkaupunkihankkeen varjoisista puolista kertovia linkkejä.


Tänään Hesarista luin kuinka Stefan Wallin, turkulainen kulttuuri- ja urheiluministeri oli hämmästellyt, että opetusministeriössä (=Wallinin työpaikalla) ei ole kuntosalia. Mutta eipä hätää, Stefan hoitaa hommat ja pian on opetusministeriössäkin kuntosali, koska pitäähän ministerin päästä omalla työpaikallaan kuntoilemaan... Siellä voi sitten hikoilla ihan omassa rauhassaan.

Rakkauden kaupunki muuttuu Rahan kaupungiksi.

Turku palaa

Olen järkyttynyt.

Tämän päivän Turun Sanomissa kerrotaan Taideakatemian taloudellisesta ahdingosta. Kolmasosalle ensi syksyn opetuksesta ei ole vielä rahaa. Linjoja yhdistellään: teatteri ja nukketeatteri sekä elokuva ja animaatio sulautetaan yhteen. Järkyttyneenä luin Taideakatemian koulutusjohtaja Risto Hyppösen mielipiteen: hän ei pidä ratkaisua kovin dramaattisena! Täh?

On varmaa, että tästä sulauttamisesta kärsivät kaikki. Animaatio- ja nukketeatterilinjat ovat keränneet huomiota maailmanlaajuisesti, eikä laadukasta koulutusta ylläpidetä linjoja yhdistämällä. Vaikka yhtäläisyyksiä näiden taiteen lajien välillä onkin, ja yhteistyöstä on varmasti myös hyötyä, on varmaa, että tässä eletään lopun aikoja.

Turku palaa, sytykkeet roihuavat jo.

Opiskelin Taideakatemiassa teatteria vuosina 2000-2004. Rahapula oli totta jo silloin, omalla vuosikurssillani oli kuukausien mittaisia aikoja, jolloin opetusta ei järjestetty. Noina aikoina yleinen ratkaisu oli tehdä jotain itse ja raapia opintoviikkoja kokoon omista projekteista. Tekemällä oppii, mutta jo silloin opiskelijat kaipasimme ja vaadimme lisää opetusta. Tiedän, että rahoja on edelleen leikattu ja opetus on vähentynyt. Taideakatemia on nyt sellaisessa pisteessä, että alasajo on vain ajan kysymys.

Turun Sanomien artikkeli löytyy tästä.

Rakentakaa vaan kongressitalo, tehkää isoja spektaakkeleja. Ehkä me taiteilijat sillä välin muutamme Tampereelle.

Tämän päivän Hesarissa kerrotaan Tampereen kaupunkiklovneista. Neljälle klovnille on maksettu 25 000 euron tuki, joka mahdollistaa toiminnan. Tuki tulee Luova Tampere -ohjelman kautta ja sen käytössä on 12 miljoonaa euroa kehityskelpoisten yritysideoiden tukemiseen. Kaupunkiklovnit on ohjelman 41. idea.

Mielenkiintoisia lukuja. Tampereen kaupungin henkilöstöpäällikkö toteaa, että nauru on hyvinvoinnin ydin.

Mutta täällä Turussa ei paljon naurata.

Tänä iltana Pro Taideakatemia -bileet Päiväkodissa klo 21 alkaen.

Taiteilijoiden mielenosoituksesta

Turkulaisten taiteilijoiden mielenosoituksesta kirjoitetaan Titanikin blogissa ja Turun Sanomissa.

Pistetään homma pakettiin ja annetaan kirveen puhua

Gradu on valmis! Pistän linkin, kunhan byrokratian rattaat pyörähtävät, gradu tarkastetaan ja se siirtyy Tampereen yliopiston kirjaston kokoelmaan, josta se on luettavissa myös sähköisessä muodossa.

Olo on sen suhteen huojentunut ja haikea. Gradusta tuli hassulla tavalla rakas, vaikka loppuaika olikin raskasta vääntöä. Omat tavoitteeni ainakin saavutin, sillä halusin saada pitävämmän otteen omasta taiteestani. Nyt tuntuu siltä, että oman työn käsitteellistäminen on helppoa. Lisäksi näyttää siltä, että valmistun vihdoin maisteriksi.

Uusia töitä on jo käynnissä. Kirjoitan Turun amk:n ja Diakin verkko-oppimateriaaliin artikkelia poliittisesta teatterista sekä yhteisö- ja aktivistiperformanssista. Tsekkaa esimerkiksi Surveillance Camera Players, Space Hijackers, Critical Art Ensemble ja Guerilla Girls. Ehkäpä kirjoitan lisää aiheesta myöhemmin tänne blogiinkin.

Ensi syksyn töistä on ollut myös puhetta. Ohjaan pitkästä aikaa esityksen teatteriin ja se tuntuu mukavalta. Jatkan nuorten parissa työskentelyä, mikä myös on erittäin mukavaa puuhaa. Vielä kun saisin jokusen kirjoitushomman niin paketti olisi täydellinen. Rakkauden kaupungin suhteen tällä hetkellä lähinnä tunnustelen fiiliksiäni.

-----

Turku on viime aikoina (=vuosina) harjoittanut suhteellisen jännittävää kulttuuripolitiikkaa. Kaupungista tehdään kulttuuripääkaupunkia vuodelle 2011 mutta homma kusee pahalla tavalla. Päättäjät jaksavat lätistä ulkoa opitun tuntuisia korulauseita kulttuurin merkityksestä mutta käytännön tasolla pyrkimyksenä näyttää olevan kaiken omaehtoisen ruohonjuuritason toiminnan tuhoaminen. Se on raha joka puhuu!

Uutta ja komeaa musiikki- ja kongressitaloa suunnitellaan Aurajoen varteen mutta samaan aikaan tapetaan kaikki sellainen taide, joka ei tuota tai tuottaa vain vähän. Esimerkkejä löytyy vaikka muille jakaa. Talvella kaupungin älypäät keksivät periä vuokraa kaikista kaupungin omistamista taideteoksista, joita on koulujen seinillä. Ideaa perusteltiin mm. sillä, että kulttuuripääkaupunkihankkeeseen tarvitaan rahaa. Siis mitä?! Hyvin äkkiä kaupungin päättäjille tuli eri puolilta ilmoituksia, että vuokranmaksu ei ole kouluille mahdollista, joten teokset palautetaan kaupungin varastoihin. Syntyi uusi ongelma, koska kaupungilla ei ollut tarpeeksi varastotiloja taideteoksille. Jo pelkkä ajatus, että taideteoksista perittäisiin vuokraa, osoittaa, miten tyhmiä kaupungin päättäjät ovat. Vain raha puhuu. Kaikkeen pitää laittaa hintalappu ja tuotto on maksimoitava.

Lisäksi esimerkiksi Turun ylioppilasteatterin toimitiloja ollaan myymässä, Taideakatemiaa ollaan suurin piirtein lopettamassa kokonaan ja vihdoin saatiin kuvataiteilijatkin ajettua pois Jokikadun kiinteistöstä, josta he yrittivät pitää kiinni kynsin hampain. Lähikirjastojakin suunniteltiin lopetettaviksi, heti kun jotain hyvääkin sentään on saatu aikaiseksi: ihana pääkirjastotalo.

Taiteilijan ei kannata asua ainakaan Turussa...

Vaikka eihän tämä pelkästään Turkuun rajoitu. Valtakunnallisissa medioissa keskustellaan samanlaisin äänensävyin taiteen asemasta. Taiteen pitäisi tuottaa jotain! Pistetään kaikki myyntiin! Ja toisaalta kyllä taide tuottaakin. Sen tulokset eivät vain ole rahassa mitattavissa. Tai no, ehkä välillisesti ihmisten hyvinvoinnin lisääntyessä ja sosiaali- ja terveysalan palveluiden kysynnän mahdollisena laskuna. Mutta taiteen arvoa ei voi mitata valuutalla.

Kulttuuripääkaupunkihankkeen slogan "Turku palaa" näyttää toteutuvan pelottavan konkreettisella tavalla...

Siksi käy katsomassa esimerkiksi Pro Taideakatemia!

Surffaa

Gradun kirjoittaminen on loppusuoralla, vaikka mielenkiintoiset nettisivut ja artikkelit tuntuvat vain lisääntyvän. Tässä muutamia:

Anonymousfemaleartist-blogi

ART-e-FACT

Artforum

Community Arts Network

Institute for Community Understanding between Art and The Everyday

LeisureArts-blogi

Rakkaus Tukholmassa

Tsekkaa: Tukholmalaiset rakkauden perässä...

Have you found love in Stockholm?

Jäiden sulamista seuratessa

Ilma lämpenee, kevät etenee nopeasti. Gradu sen sijaan etenee pelottavan hitaasti. Haluaisin hoitaa sen pois tänä keväänä, mutta töitä riittää ennen sitä maagisen mageaa hetkeä kun saatan sanoa itseäni maisteriksi ja käsissä on ensimmäinen akateeminen tutkimus Rakkauden kaupungista!

En osaa sen kummemmin kirjoittaa gradun sisällöstä, pöytä on papereita ja kirjoja täynnä, lattiakin lainehtii. Luonnollisesti on tullut luettua paljon mielenkiintoisia tekstejä. Olen lukenut teatterintutkija Willmar Sauterin kirjaa Theatrical event – Dynamics of Performance and Perception ja ilokseni havaitsin, että Sauter pukee sanoiksi omia ajatuksiani teatterin luonteesta. Sauterin pääajatus on, että teatteri on leikkauspiste esiintyjän aktioiden ja katsojan reaktioiden välillä. (Mainostan tähän väliin, että teemme Sauterin teatterillisen kommunikaation malliin vapaasti perustuvan performanssin Turussa Fluxee-klubilla. Olen sunnitellut sitä yhdesssä esitystaiteilija Kati Jelekäisen kanssa ja esiintymään tulee meidän lisäksemme ryhmä naisia. Jos kiinnostaa nähdä, kun Naiset seisoo niin suuntaa kulkusi Tehdasteatterille 31.3.2007...)

On mukava kiinnostua, innostua ja kiihtyä. Sauterin lisäksi käsissä on kulunut Suzanne Lacyn Mapping the Terrain - New Genre Public Art, Lea Kantosen väitöskirja Teltta - Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa, Mika Hannulalta muutamakin kirja. Filosofi Martin Buberin Minä ja sinä, astetta himmeämpi teos, on myös ollut tiiviissä selailussa. Ja onhan näitä muitakin.

Mutta gradusta ja Rakkauden kaupungin akateemisesta tutkimisesta vaikenen, ei siitä sen enempää. Pistän linkin sitten kun homma valmistuu ja gradu on luettavissa Tampereen yliopiston kirjaston sivuilta.

Muutamia ajatuksia on ollut Rakkauden kaupungin jatkosta, mutta aikataulujen suhteen tekee tiukkaa. Ehkä vuoden kuluttua... On toisaalta mukavakin antaa asian hautua ja jalostua. Projektin tutkiminen on vienyt suunnitelmia eteenpäin ja omia kiinnostuksen kohteita on nyt helpompi hahmottaa. Viime vuotisen projektin muutamat ongelmat, tai epäselvyydet, ovat hahmottuneet ja avautuneet. Sen verran olen päättänyt, että en enää toteuta koko projektia yksin, vaan tarkoituksena olisi löytää yhteistyökumppaneita, ja ehkä toteuttaa projekti jonkun ryhmän kanssa.

Mutta, pitemmittä puheitta, työstö jatkuu.

Finns det kärlek i Stockholm?

Rakkaus leviää. Ruotsalainen ohjaaja Majken Pollack toteuttaa teatteriopiskelijoiden kanssa Rakkauden kaupunki-aktion. Eli jos satut olemaan Tukholmassa ystävänpäivänä, niin piipahda Sergelin torille klo 13 ja 15 välillä... Morsiuspukuihin pukeutuneet rakkauden turistit keräävät rakkaustarinoita, joita on tarkoitus käyttää tulevassa esityksessä.

Ensin Hyvinkää, sitten Turku, Tukholma... Pariisin, New Yorkin ja Tokion reaktioita odotellaan...

Tässä tiedote:

-----

"Have you found love in Stockholm!?"

Kom till Sergels torg på alla hjärtans dag!!!
Mellan kl. 13 - 15 kommer det vimla av vilsna kärleksturister som letar efter just DIN kärlekshistoria!
Efter en idé av den finska regissören Marja Kangas kommer Kulturamas teaterelever åk 2 att göra denna kärlekshappening för att tända hoppet om våren hos Stockholmarna. Utklädda till brudgummar och brudar kommer de med Stockholmskartor i handen ringa in var man kan hitta kärlek i stan.

Please tell me...
"Where can I find love in Stockholm?"

Initiativtagare och regissör: Majken Pollack

karhu herää

Blogi on ollut talviunilla. Yritän herättää sitä, vaikka nukkuvaa karhua ei saisi sohia. Tosin kai tällaisena kasvihuonetalvena karhut ovat sekaisin ja nukkuvat kevyesti.

Mitään suurta ja mullistavaa karhulle ei kuulu, Rakkauden kaupunkia eli viime keväistä projektia käsittelevä gradu työn alla, mutta ajatukset sen verran jäsentymättömiä että kirjoitan enemmän sitten kun karhu ymmärtää mihin suuntaan kulkea.

-----

Tammikuun, uuden vuoden, jäätyneen Aurajoen- ja ihan vaan huvin vuoksi ja karhun kunniaksi ajattelin julkaista täällä blogissa viime kesäisen Rakkauden kaupungin kartan tekstit. Joku kartan tekstejä ehti jo kyselläkkin, joten tässäpä tämä, avain onneen... 21 plus many more, Turun rakkauden paikat, just for you!

-----

Rakkauden paikan tuntomerkkejä

Rakkauden paikalta avautuu huikea näkymä: sieltä näkyy koko kaupunki.
Tai ainakin merkittävä osa kaupungista. Rakkauden paikassa ei tosin aina ole edes ikkunaa, koska joskus rakkaus tapahtuu sisällä, yksityisasunnossa, kotona. Itse asiassa näköalalla ei ole väliä silloin kun vierellä on ihminen, jonka silmissä on koko maailma.

Rakkauden paikassa pitää olla näköalan lisäksi vettä, 80-luvun kesäterasseja, konsertteja, taikuutta, terveyspalveluita, sähköä (levysoittimeen), netti, piknikki, energiaa, luonto, psykologian oppikirja, sydänkirurgi, syksyn lehti, tähtiä ja kuita sekä jäätelökioski (muista aito vohveli!). Iso nojatuoli on plussaa. Ja tietenkin auringonlasku, auringonnousu, sininen hetki tai kuunpimennys. Myös vesisade käy.

Rakkauden paikka on sellainen, että siellä tuntee olevansa etuoikeutettu ja elossa. Voi tuntea myös pakahtumista, unettomuutta ja siitä aiheutuvaa yllättävää energisyyttä ja keveyttä. Rakkaus saa laulamaan oudoilla kielillä, ja tämä voi tapahtua loppujen lopuksi missä tahansa.

-----

1. Jokiranta

Turku on Suomen Pariisi.

Aurajokiranta on kaupunkilaisten mielestä Turun romanttisin paikka.
Rakkaudentäyteisen tunnelman voi kokea nykyisen, tulevan tai kuvitteellisen rakkaan kanssa. Jokiranta sopii nuorisolle, ensikertalaiselle sekä ystävien, perheen tai entisen rakkaan kanssa nautittavaksi. Se sopii myös sinulle, joka pidät itseäsi tavallisena, sillä jokirannassa ei tarvitse selitellä olemustaan. Jokiranta on varma valinta ensitreffeille, arkiselle läheisyydelle tai eron hetkelle!

2. Teatterisilta

Suudelmien silta.

Teatterisillalla suudellaan paljon. Tässä täytyy jokaisen suudella ainakin kerran elämässä. Myöhemmin suudelman muistaa aina kun kulkee sillan yli. Tai sitten voi suudella joka kerta siltaa ylittäessään, jos sopiva partneri on suuteluetäisyydellä. Teatterisillalle saattaa jäädä imuttelemaan pitemmäksikin aikaa…

3. Puolalanmäki ja Taidemuseo

Rakastavaisten kokoontumisajot! Historiallisia rakkauden henkäyksiä!

Puolalanmäellä on kokoonnuttu rakkauden merkeissä kautta aikojen ja niitä oikeitakin on tavattu puiston penkeillä, nurmikolla ja kallioilla. Nykyaikana sen oikean tunnistaa Puolalanmäellä siitä, että tapaamishetkellä Taidemuseosta heijastuvat valot muuttuvat discovaloiksi ja maailma kutistuu kahden ihmisen kokoiseksi. Taidemuseo on itse asiassa rakkauden museo, jossa rakkauden mysteeriin voi tutustua imeytymällä taideteoksiin. Valitse yksi teos ja katsele sitä useiden minuuttien ajan intensiivisesti. Anna ihmeen vaikuttaa ja rakkauden täyttää kehosi ja mielesi. Poistu uudistuneena.

4. Samppalinna ja Vartiovuori

Jännittävät rakkauden vuoret.

Nämä suositut kuhertelupaikat ovat rakkauden aarreaittoja. Samppalinna tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia rakkauden etsijöille. Petreliuksen muistomerkiltä avautuu romanttinen näköala kaupungin yli. Kuuleman mukaan kokemus muuttuu kerta kerralta syvällisemmäksi ja elämästä ymmärtää aina jotain enemmän. Vartiovuorelta avautuu myös klassinen näköala: sinne on viety ihastukset, tyttö- ja poikaystävät sekä muualta tulleet turistit kautta aikojen ihastelemaan kaupunkimaisemaa ja kumppania! Samppalinnan maauimalassa turistille avautuu toisenlainen näköala: uima-asuiset ihmiset kiinnostavat monia. Huhun mukaan rakkauden vuorella on myös kaupungin parhaat kutupusikot! Vain todellisille rakkauden turisteille!

5. TYKS

Vahvaa ja haurasta rakkautta.

Pyyteetön rakkaus on tiheänä läsnä kun vastasyntynyt katsoo viisailla silmillään. Samaan aikaan toisaalla sairasta ihmistä pidetään hellästi kädestä kiinni. Rakkaus on usein sanatonta. Suuri tunne ilmenee pieninä tekoina.

6. Baarit, kahvilat, kapakat ja kuppilat

Instant-rakkautta, pelimiehiä ja hyviä muijia!

Baarirakkaus kestää lyhyen ajan, muutamasta tunnista viikkoon. Tosin myös tulevia aviopuolisoita on baareista löydetty. Jos ihmisyksilö etsii rakkautta baarista, hänen kannattaa testata seuraavia lajityypillisiä toimintoja: 1. Silmiin katsominen 2. Hymyily 3. Tervehtiminen 4. Tutustuminen 5. Keskustelu rakkaudesta. Rohkeat tilaavat kupillisen tai tuopillisen rakkautta!

7. Grillijonot

Rakkautta kahdella nakilla ja kaikilla mausteilla! Ei ihminen pelkällä rakkaudella elä!

Suurin rakkauden nälkä syntyy aamuyöllä, jolloin rakkauden turistin tapaa nakkikioskijonoissa eri puolilla kaupunkia. Rakkaus saattaa syntyä, kun tuntematon lainaa grillijonossa 10 senttiä. Ei sitä ihmistä vielä silloin edes tunne, ihmettelee vain ja kuulee sydämensä liikkeen. Oudointa rakkaudessa on, että vaikka pienen annoksen saakin, nälkä ei katoa koskaan!

8. Jokeen päättyvät portaat

Rakkaudessa pettyneelle.

Näille portaille tullaan itkemään pettymyksen, hylkäämisen ja eron jälkeen. Sään on parasta olla harmaa ja pilvinen, sade tai räntä sopii vielä paremmin. Itke ja anna tunteesi pudota veteen, mutta pysy itse portailla, jätä murheesi Aurajokeen ja jatka matkaa.

9. Mannerheimin puiston keinut

Syvällisiä keskusteluja elämästä ja tiheää tunnelmaa!

Öiseen aikaan keinut ovat parhaimmillaan. Kaupunki nukkuu ja ihmiset voivat keskittyä olennaiseen: henkeviin keskusteluihin. Loppujen lopuksi on vain yksi aihe, josta puhua. Puhumisen lisäksi kannattaa kokeilla nauramista, hengittämistä ja pitkiä hiljaisuuksia,.

10. Laiturit

Rakkaus unessa.

Jos rakkaus on kovin epävarmaa, pitää mennä laiturille. Onneksi niitä on useita eri puolilla kaupunkia. Tee sopimus, että tapaat rakkautesi unessa samalla laiturilla. Ja sitten uneksi… Rakkaus tapahtuu… Jos uneen tulee sumua ja usvaa, eikä laituria löydy, tiedät, että rakkaus on kadonnut. On aika mennä elämässä eteenpäin.

11. Kupittaan puisto

Perhe-elämää ja pyörremyrskyromansseja!

Kupittaa on paratiisi, joka esittelee rakkauden koko kirjon. Ihastuksen toimintaa seurataan urheilukentillä turvallisen välimatkan päästä ja myöhemmin mielitietyn kanssa istutaan mahdollisesti puistonpenkillä. Aikuisena yöllinen kävely urheilukentällä antaa toivoa. Perheen kanssa vietetään lastenaltaalla laatuaikaa. Kupittaa sopii kaikille vauvasta vaariin. Kuumina kesäöinä saattaa törmätä eksoottiseen näkyyn: puiden takaa singahtelee esiin alastomia ihmislapsia, suuntana uimalan vilvoittavat vedet. Kupittaa on suosittu paikka kokeilla kiellettyjä asioita kuten yöuintia.

12. Rautatiesilta, Halistenkosken kävelysilta (ei kartalla) ynnä muut sillat.

Käsittelyssä rakkausasiat!

Etsitkö paikkaa, jossa voisi rauhassa käsitellä rakkausasioita? Kokeile rautatiesiltaa, jossa ohikiitävä juna muistuttaa elämän vauhdista. Tartu siis hetkeen! Sillat ovat täydellisiä paikkoja asioiden vatvomiseen. Vesi alhaalla velloo mutta antaa veden velloa ja ajatuksien puolestaan kirkastua. Silloilta kannattaa soittaa ne rakkauspuhelut, joissa sanoo suorat sanat, tilittää, tekee tunnustuksen tai hymyilee niin että sen kuulee äänestä. Sillat ovat myös niitä paikkoja, joista soitetaan vuosikymmenien harhailujen jälkeen: “Hei. Minä täällä. Minä ajattelin soittaa.”

13. Bussipysäkit ja bussit

Eroamisen mahdollisuus.

Bussipysäkeillä eri puolilla kaupunkia tapahtuu joka päivä eroja. Ihminen irtoaa toisesta ihmisestä tunnin, päivän, vuosien yhteyden jälkeen. Rakastetusta pääsee lopullisesti eroon sijoittamalla hänet bussiin. Varmista, että hänellä on puhelin mukanaan. Sijoita bussi Maariankadulle. Soita ja eroa puhelimessa. Silloin rakastettusi tietää, että hän ei ole ainoa, joka on jätetty liikkuvassa bussissa Maariankadulla.

14. Kadut

Itke ja juokse rakkauden perässä!

Turun kaduilla juostaan rakkauden perässä harva se päivä. Lyhyempiä pyrähdyksiä tavataan ottaa erityisesti kapakoiden läheisyydessä. Himojuoksijalle sopii sen sijaan seuraava reitti: Koulukatu-Martinkatu-Kuninkaankartanonkatu-Stålarminkatu-Betaniankatu. Mukaan voi ottaa tunteen siitä, että kohta tapaan ihastukseni! Pareittain voi kokeilla seuraavaa: Lähtekää liikkeelle Yliopistonkadun Aurakadun puoleisesta päästä. Sijoittukaa eri puolille katua. Toinen voi huutaa ja toinen itkeä. Edetkää näin Brahenkadun kulmaukseen, jossa kumpikin jatkaa matkaa eri suuntiin, toinen Yliopistonkatua, toinen Brahenkatua. Miettikää mitä tapahtui. Seuraavassa kadunkulmassa soittakaa toisillenne ja sanokaa, että ette voi elää ilman toisianne. Tavatkaa Aninkaistenkadun ja Eerikinkadun kulmassa ja olkaa onnellisia elämänne loppuun saakka.

15. risteys Åbo Svenska Teaterin ja H & M:n kohdalla

Kadunkulma, jossa kaikki suunnat ovat auki. Kadunkulma, jossa kaikki on mahdollista. Kadunkulma, jossa rakkaus on joskus päättynyt sanoihin: “Sinä et anna minulle mitään mahdollisuutta.” Ja samaan aikaan vastarakastuneet ovat juosseet toisiinsa kiinni.

16. Valvontakamerat eri puolilla kaupunkia

Elokuvasuudelma!

Etsi valvontakamera. Jos sinulla ei ole paria, etsi pari. Harjoitelkaa täydellinen suudelma ja esittäkää se valvontakameralle.

17. Rautatieasema

Sen oikean odotus ja klassiset hyvästit…

Odota kunnes rakkaus saapuu Turkuun. Se on kuulemma joskus Helsingin tai Tampereen junassa. Jos rakkaus on jo tullut elämääsi, rautatieasemalla voit suorittaa klassiset hyvästit. Pidä rakkautta ensin itsesi lähellä. Voit suudella kiihkeästi, antaa rakkaallesi pusun poskelle tai halata lujasti. Yritä asettaa rakkautesi junaan, mutta pitkitä hyvästejä niin kauan että konduktööri tulee sanomaan: “Juna lähtee nyt”. Tuijota rakkauttasi junan ikkunasta. Tilaa sade ja liimaa sadepisarat helmiksi ikkunaan. Anna junan lähteä liikkeelle ja kulje vierellä. Lisää junan nopeutta niin että katsekontakti rakkauteen katkeaa. Katsele autioita kiskoja ja jää asemalaiturille yksin seisomaan. Havainnoi sydämesi tila.

18. kenkäkaupat

Vaihda paria!

Jos rakkauden turistin jalat väsyvät, voi vanhan ja nuutuneen parin vaihtaa uuteen. Parin hinta vaihtelee valikoiman mukaan. Vanhaa paria voi tietenkin yrittää uudistaa ja korjata itse, mutta useimmiten halvemmaksi tulee uusi pari.

19. Laivaterminaalit

Jos rakkautta ei kaikesta huolimatta löydy Turusta, niin aina voi lähteä laivalle!

20. Oma kohde

Sielun puhdistus.

Joskus rakkaudesta jää haavoja. Haavoja voi yrittää parantaa suorittamalla erilaisia rituaaleja. Esimerkiksi entisessä rakkauden paikassa voi toimia näin: 1. Soita ovikelloa. 2. Huuda, murise, tärise, puhku ja puhise! Älä kuitenkaan vahingoita itseäsi, toisia ihmisiä tai muiden omaisuutta. 3. Anna itsellesi lupa unohtaa. 4. Kiitä ja poistu.

21. Maailman ääri

Edistyneille Rakkauden turisteille!

Kävele kohti Rakkautta. Älä päätä etukäteen minne menet, vaan anna intuitiosi johdattaa sinua kohti Rakkautta. Jos löydät rakkautta, antaudu sille. Kun olet saanut tarpeeksesi, palaa lähtöpisteeseen ja aloita matka uudestaan.

-----

Nämäkin rakkauden paikat mainittiin:

Suntiontie, Kaskenkadun ja Itäisen rantakadun risteys, Koulukatu, Betaniankatu, Puutarhakatu, Yliopistonkatu ja Tiilentekijänkatu.

Taiteiden yö, Tall Ships Race, Ruisrock, Down By The Laituri, Tanssiteatteri ERI, Wäinö Aaltosen Museo, vanhojen tanssit ja soittoleirit.

Kipparin tuoppi, Forte, Blanko, Foija, Yo-kylän Three beers, Hannikaisen baari, Dynamo, Café Manuela, Café Panini, Börs, Cosmic Comic Café, Ravintola Koulu, Diva, Samppalinnan ravintola, Kauppakorkeakoulun alakerran disko Monttu, jokilaivat, Marilynin vessa ja Mantun grilli.

Hannunniitun ala-asteen piha, Varissuon normaalikoulun luokkahuoneet, Yo-kylän kerhohuone, Yliopiston luentosalit, työvoimatoimisto ja hoitoala.

Kauppatori, linja-autoasema, Hansakortteli ja sen ympäristö, Föri, Turun linna ja Linnanpuisto, Tuomiokirkko, Mikaelin kirkko ja Ortodoksisen kirkon edusta, Portsa, Martti, Mäntymäki, Yo-kylä, Raunistula, Runosmäki, Lauttaranta ja Tonttumäki.

Forum Marinumin parkkipaikka, Itäharjun teollisuusalue, Kohmon metsä, Uittamonpuisto, Ispoisten ranta ja metsät, Luolavuoren maankaatopaikka, Hirvensalon venesatama, Aninkaistensilta, Peltolan siirtolapuutarha, Saaronniemen uimaranta, Kuuva, niitty Ruissalossa, Kansanpuisto, Hättäistenkuja, Ruissalon lintutorni, Katariinanlaakson luonnonsuojelualueen pyöreä kivi, pusikko Kakolanmäellä ja puu Sibeliusmuseon takana.

Oma koti, tyttöystävän koti, poikaystävän kämppä, miesystävän auto, lastenvaunut ja netti.

kohtaamisen kolmas tila

Olen viime päivinä lukenut ja lukenut. Haravoinut materiaalia. Erityisen kiinnostava on ollut Mika Hannulan hauska kirja "Kolmas tila - väärinymmärtäminen eettisenä lähtökohtana" (Kuvataideakatemia 2001). Ymmärsin taas jotain uutta Rakkauden kaupunki -projektistani ja sain mukavia pieniä piikkejä omaan lihaan. Kriittisyyttä ilmassa nääs.

Kuvataideakatemian entinen rehtori Hannula tutkailee kolmatta tilaa, jolla hän tarkoittaa (sikäli kuin olen käsittänyt oikein) suhdetta, eettistä kohtaamista, joka on pysyvästi haastava tapahtuma. Näiden kohtaamisten taustalla on väärinymmärtäminen, se, että toista ei voi ymmärtää muuten kuin väärin. Me emme voi ymmärtää toisiamme. Tämän ajatuksen omaksuminen on minulla vielä kesken, mutta juuri nyt, heti kirjan luettuani käsitän sen näin: jos otamme väärinymmärtämisen kohtaamisen perustaksi, se vapauttaa meidät keskittymään siihen, minkälainen suhde välillemme syntyy. Fokus on siis meidän suhteessamme, ei siinä, että minä haluaisin syöttää ajatukseni sinulle. Hannula puhuu myös objektifioinnin välttämisestä, siitä, että en kohtele toista esineenä, joka edistäisi vain minun päämääriäni. Hannulan mukaan "kohtaaminen ei suinkaan ole vain tyhjää, keskinkertaisen mukavaa ja kivaa kevytkermakahvia, vaan erittäin usein varsin vaivalloista ja vaativaa." Luullakseni Rakkauden kaupungin haastatteluissa oli kyse tällaisesta kohtaamisesta (tai pikemminkin kyse oli tiedostamattomasta pyrkimyksestä kohti kolmatta tilaa). Pyrkimys oli sen verran hämärän peitossa projektia tehdessä että välillä metsään mentiin komeasti. Hannulan kirjan lukeminen paljasti minulle kuinka lapsellisen yksisilmäinen olin välillä. Harrastin välillä selvää objektifiointia! Esimerkiksi ajattelin etukäteen, että tottakai kaikilla ihmisillä on kokemuksia rakkaudesta - ja kaikki haluavat jutella niistä kanssani. Onneksi kuitenkin yllätyin muutamaan otteeseen, kun joku ihminen sanoi: "Kysy joltain muulta. En minä tiedä mitä rakkaus on."

-----

"The Whiteman's names are no good. They don't give pictures to your mind." Tämän sitaatin repäisin Lucy R. Lippardin kirjasta The Lure of the Local - Senses of Place in a Multicentered Society. En ole ehtinyt tutustua kirjaan vielä syvemmin, mutta tämä tuntemattoman apassin heittämä lausahdus osui ensiselaamisella silmiin.

Tämän paikan nimi on Turku. TUR-KU. Olen tietoinen siitä, että monen suussa tämä kaupunki nimetään joskus täysin jollain toisella nimellä, joka viittaa ahterin suunnassa sijaintiin...

Ja voi minua! Minä nimesin tämän kaupungin Rakkauden kaupungiksi.

Nimeäminen suuntaa tietoisuutta. Kaupunki näyttäytyy rakkauden paikkana, vaikka mikään ei ole muuttunut. Muutos on tapahtunut minussa, tässä ihmisessä, joka tätä paikkaa tutkii ja joka tässä kaupungissa asuu.

hiljaa! hän kirjoittaa...

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Tai kirjoitukseni eivät ole ainakaan ehtineet tänne blogiin. Muuten on ollut kiivastakin kirjoittamista, ja paljon liikettä ympärillä.

------

Osallistuin lokakuun alussa seminaariin nimeltä Kohti uusia yleisöjä. Sen järjestivät Varsinais-Suomen Taidetoimikunta, Läntinen tanssin aluekeskus ja Turun AMK:n täydennyskoulutus. Esittelin seminaarissa Rakkauden kaupunkia, ja vastaanotto oli oikein lämmin. Seminaarista ilmestyy myöhemmin artikkelikokoelma, johon olen kirjoittamassa juttua Rakkauden kaupungista. Kerron siinä taiteilijan näkökulmasta erilaisista kohtaamisista.

Seminaari oli erittäin innostava. Tanssitaiteilija Pia Lindy puhui omasta ”Kohta joku tanssii” -projektistaan, ja oli mukava huomata, että muutkin miettivät täsmälleen samoja kysymyksiä eettisyydestä jne. Seminaarissa kirkastui myös ajatus kahden eri työidentiteettini yhdistymisestä. Olen nimittäin pitkään ajatellut, että toisaalta olen taiteilija ja toisaalta taas teatteri-ilmaisun ohjaaja (joka olen koulutukseltani ja vedän siis teatteri-ilmaisua erilaisille harrastajaryhmille). Jostain syystä nämä kaksi työnkuvaa ovat olleet mielessäni vastakkaisia, tai ainakin hyvin etäällä toisistaan. Nyt tuntuu, että ajatus on muuttunut. Nehän ovat täysin yhdistettävissä. Taiteilijaminäni hyötyy siitä, että minulla on kokemusta erilaisten teatteriryhmien vetämisestä, ja myös toisinpäin. Haluaisin esimerkiksi jatkossa toteuttaa Rakkauden kaupunki -projektia nuorten ryhmän kanssa.

-----

Kirjoitusprosessia tapahtuu myös toisella suunnalla: Rakkauden kaupunki on levinnyt graduuni. Teen siis parhaillaan gradua Tampereen yliopistoon. Aloitin opiskelut tosin jo vuonna 1997, ja nyt on käynnissä vimmainen loppurutistus, jotta valmistuisin viimeistään ensi kesänä. Tarkempi tutkimuskysymys on vielä hakusessa, mutta gradu liittyy Rakkauden kaupungin vuorovaikutukseen.

-----

Muutakin on tapahtunut, eräs toinen työprojektini sai ensi-iltansa, ja Tukholmassakin olen ehtinyt käydä haistelemassa tunnelmaa Perfect performance festareilla.

-----

Tämä näin lyhyesti, jatkossa kuulette todennäköisesti graduun liittyviä ajatuksia...

pitkästä aikaa: ajatuksia

Perjantai-illan kunniaksi kirjoitan blogiin.

Blogi on ollut about kuukauden verran tauolla. Taiteilija ei. Olen palannut opintojen äärelle Tampereen yliopistoon ja tehnyt muita työprojekteja. Ja hakenut apurahoja Rakkauden kaupungille (jatkoa suunnitteilla!) ja yrittänyt välillä myös ihan levätä. Free lancerille lepääminen ei ole ihan se helpoin homma, koska koko ajan pitäisi näkyä kuulua huutaa ja pitää mekkalaa itsestään.

Rakkauden kaupunki on ollut ajatuksissa, paitsi apurahahakemusten ja tulevaisuuden suunnitelmien, myös menneisyyden reflektoinnin tasolla: kirjoitan projektista artikkelia, jossa käsittelen kohtaamisia Rakkauden kaupungissa. Artikkelista lisää myöhemmin, kunhan sen aika koittaa.

-----


Olin tänään yhteisötaiteen symposiumissa, jonka järjesti Turun ammattikorkeakoulu. Alustajien puheenvuorot herättivät paljonkin ajatuksia, ja jäin miettimään mm. taiteilijan roolia aktivistina. Irlantilainen Chris Maguire määritteli itsensä paitsi taiteilijaksi myös yhteisöaktivistiksi, ja aloinkin miettimään missä määrin itse olin aktivisti Rakkauden kaupungissa.

Muistan yhden selkeän kokemuksen, jonka määrittelen pehmeäksi aktivismiksi. Olohuonefestivaalin ensimmäisenä päivänä järjestäjät kyydittivät lehdistön edustajia minibussilla ympäri kaupunkia. Tarkoituksena oli antaa toimittajille maistiaisia festivaalin ohjelmasta. Osallistuin tähän pressitapahtumaan seisomalla kolmessa eri paikassa ison julisteen kanssa. Julisteessa luki RAKKAUS.

Olin yksin julisteen kanssa. Tunsin tekeväni jotain todella radikaalia kun seisoin Aninkaisten sillalla. Koko ajan ajoi autoja ohi, ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan. Jotkut näyttivät peukkuja, ohikulkija kysyi "Haluutsä munaa?". Muutaman kerran poliisiauto ajoi ohi, ja jostain syystä minä pelkäsin, että he tulevat antamaan sakot liikenteen vaarantamisesta.

Mielenosoittamiseen vaaditan joskus hyvin vähän. Tämä mielenosoitus syntyi sattumalta. Se oli alunperin tarkoitettu "vain toimittajille", mutta aikataulusekaannuksen takia seisoin sillalla puolisen tuntia julistaen rakkautta.

Samanlaista toimintaa on harjoitettu Helsingissä esitystaiteilija Petri Taipaleen johdolla. Lue lisää kylttijameista
Voiman artikkelista.

-----

Symposiumissa käsiteltiin lyhyesti yhteisötaiteen etiikkaa. Kuvataiteilija Minna Heikinaho esitteli työskentelyään Kalliossa. Heikinaho toteutti vuonna 1994 teoksen nimeltä Ilmainen aamiainen, joka oli myös hänen lopputyönsä Kuvataideakatemiaan. (Teoksesta enemmän informaatiota kirjassa Katoava taide, Ateneum 1999). Taiteilijalla oli käytössään tila, jonka ikkunassa luki "Ilmainen aamiainen". Ihmisiä tuli sisään, taiteilija tarjosi aamiaista.

Ok, ilmainen aamiainen, hieno ajatus. Kuten Rakkauden kaupunki. Ja maailma pelastuu!

Mieleen tuli luento performanssitaideopintojeni ajalta. Luento käsitteli yhteisötaiteen suhdetta globaaliin markkinatalouteen. Luennolla puhuttiin mm. siitä, että ilmaisia lounaita ei ole. Ei ole ilmaisia aamiaisia, päivällisiä tai Rakkauden kaupungin turistikierroksia. Vaikka rahaa ei liikkuisikaan, niin taiteilija hyötyy. Taiteilija saa pärstänsä lehteen, ja ehkä apurahat alkavat virrata (kun saisi edes yhden!) mutta taide ei voi olla pyyteetön lahja.

Rakkauden kaupunki ei ole pyyteetön projekti. Rakkauden kaupunki ei ole minun lahjani Turkulaisille. Tein sen siksi, että haluan jatkossakin tehdä taidetta, tein sen saadakseni julkisuutta, ja loppujen lopuksi siitä jäi käteen jopa vähän rahaa. JA: tein sen myös halusta, siksi, että sen tekeminen tuntui tärkeältä. Tein sen siksi, että oppisin jotain lisää itsestäni, rakkaudesta ja tästä kaupungista.

(Ihmeellistä miten tunnen syyllisyyttä siitä, että apurahoista jäi kulujen jälkeen käteen ihan selvää rahaa, aivan kuin itse teoksen arvo laskisi kun sitä ei ole repinyt selkänahastaan eli suurin piirtein maksanut omista rahoistaan! Ja huomaan itsekin epäileväni saanko ansaita elantoa taiteella - vaikka olen sijoittanut huomattavan kasan rahaa ottamalla opintolainaa ja opiskelemalla useita vuosia!)

-----

Toinen huomio etiikasta. Mietin sitä jo projektin aikana, koska tarkastellessani haastattelumateriaalia ja kirjoittaessani kartan tekstejä tajusin, että ihmisten kertomat tarinat ovat heidän muistojaan, salaisuuksia, henkilökohtaisia alueita, joille minä olen tunkeutunut. Osa heistä varmasti halusi kertoa kokemuksistaan, osa ei ehkä uskaltanut valita toisin tilanteessa, jossa tuntematon ihminen lähestyy (muka) pyyteettömästi. Toisaalta halusin käyttää osia haastatteluista sellaisenaan, koska ihmiset puhuivat hauskasti, ilmaisivat asioita persoonallisella tavalla tai asiat yksinkertaisesti olivat kiinnostavia (minun mielestäni).

Minulla oli taiteilijana valta valita haastatteluista sellaisia asioita, jotka MINUA kiinnostivat. Valtaan liittyy aina vastuuta. En tiedä ymmärsinkö täysin vastuuni siinä kiireessä, jossa karttaa ja esitystä työstin. Toisaalta se, että kenenkään nimeä tai ikää ei mainita, muokkasi kartan teksteistä pehmeämpiä ja tavallaan fiktiivisiä. Sikäli kun Rakkauden kaupunki jatkossa on yhteisötaiteellinen projekti, minun taiteilijana täytyy pitää huolta siitä, että en tule liian ahneeksi autenttisuutta kohtaan.

matkailu avartaa

Kööpenhaminan työpaja pisti taiteilijan ajattelemaan.

Asetuin vieraassa kaupungissa turistin rooliin. Voisi ajatella, että olin turistina vain kaupungilla liikkuessani, mutta toisaalta ajattelen, että olin turisti myös työpajaan osallistuessani. Ensimmäisenä työpajan kanadalaiset vetäjät puhuivat, etteivät he tiedä, mitä viikon aikana tulee tapahtumaan, mutta ovat innokkaita ja avoimia sille, mitä tapahtuu.

Turisti ei tiedä, mitä tulee matkallaan kokemaan. Jonkinlainen ennakkokäsitys matkasta on, mielessä on kuvia ja odotuksia ja sanakirjasta opeteltuja lauseita, mutta matka itsessään on mysteeri.

-----

Kesäkuinen esitys Rakkauden kaupungista oli tavallaan mysteeri. (Ja tuleva esitys on vielä suurempi...) Kuten esityksen aihe, tuo suuri ja mahtava Rakkaus. Siitä on olemassa ennakkokäsityksiä, haaveita ja fantasioita. Kuvia. Kuitenkin sen kokeminen on jokaisen henkilökohtainen asia.

-----

Työpajassa keskustelimme paljon siitä, mihin kiinnittää huomiota ja miten havainnoi. Mitä havainnoin, kun kävelen kaupungissa? Ja mitä havainnoista muistan jälkikäteen? Mikä on minulle merkityksellistä? Oma käsitekyky määrää havainnon suuntaa. Oli mielenkiintoista huomata, että ihmiset kiinnittävät huomiota tiettyihin asioihin. Jotkut havainnoivat ihmisestä yksityiskohtia, vaikkapa sen, että sormessa on sormus. Toiset kiinnittävät huomiota siihen, miten käsi liikkuu tai miten se on suhteessa muihin käsiin. Osa etsii merkityksiä, sääntöjä tai syy-seuraussuhteita, vastausta kysymykseen millainen tuo ihminen on.

Tottakai ihminen tekee koko ajan paljon erilaisia havaintoja, mutta ainakin itse huomasin, että jotkut havaitsemisen tyypit ovat minulle harvinaisempia kuin toiset.

Miten tätä havaintoa havaitsemisesta voisi hyödyntää esityksen suunnittelussa? Ainakin se on selvää, että jokainen katsoja havainnoi sellaisia asioita, joihin hänen huomionsa syystä tai toisesta kiinnittyy. Esitys tapahtuukin siis tavallaan katsojassa eikä esiintyjässä. Tai: esitys tapahtuu esiintyjän ja katsojan välissä. Tapahtuu impulsseja ja reaktioita.

-----

Kesäkuinen Rakkauden kaupunki oli esitys, jossa katsojalla oli vapaus havainnoida ja tulkita asioita. Tai olla tulkitsematta. (Tai ainakin kuvittelen ja toivon, että esitys oli tämänkaltainen vapaa kokemus...) Minua kiinnostaa tällainen esitys.

Minua kiinnostaa turismi. Turismi tarkoittaa matkustamista pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstä.

Sain työpajasta käytännöllisiä ajatustyökaluja siihen, mitä voin taiteellisessa työssäni kehittää. Tajusin, mitä heikkouteni ovat ja missä olen vahva. Tämän tajuaminen on mieletöntä: nyt ymmärrän selkeästi, että voin kehittyä ja muuttua!

Minua kiinnostaa se, että taiteilijana matkustan pois siitä, mihin olen jo tottunut.

Äkkiä taide tuntuu taas jännittävältä, vaaralliselta mutta ah niin kiehtovalta alueelta. Esityksen tekemisen mahdollisus on maaginen ja väkevä.

matkustus on mielentila

Kesä vaihtumassa syksyksi. Sitä ei ehkä ulkoisesti huomaa, ilma Rakkauden kaupungissa on edelleen trooppisen kostea. Mutta syksyn tuntee siitä, että lorvailu jää sikseen ja työt alkavat.

-----

Olen siis palannut Turkuun (also known as the City of Love). Viime viikko meni flunssassa, sitä edellinen Kööpenhaminassa Moving Stage Lab -teatterityöpajassa. Työpaja kokosi yhteen parisenkymmentä pohjoismaista taiteilijaa, näyttelijöitä, ohjaajia, dramaturgeja, tanssijoita, lavastajia ja yhden thaimaalaisen mediataiteilijan. Keskityimme fyysiseen teatteriin ja ns. devising prosessointiin (devising on hämärä termi, mutta itse käytän sitä viitatessani sellaisiin esityksiin, joissa tuotantoprosessi lähtee jostain muusta kuin valmiista draamatekstistä). Joka toinen ilta kokoonnuimme reflektointisessioihin, joissa analysoimme työstämäämme materiaalia. Kaiken kaikkiaan työpaja oli hyvin voimakas kokemus. Hiki virtasi ja ajatusmyrsky ravisti päätä. Ilmapiiri oli avoin, innostunut, leikkisä ja sähköinen. Olen varma siitä, että työpajan vaikutus näkyy Rakkauden kaupungissa sekä muissa tulevissa töissäni.

Oli mielenkiintoista kuulla, mitä muissa maissa tapahtuu. Jonkinlainen kollektiivinen alitajunta ilmeisesti toimii: Oslossa Claire de Wangen oli tehnyt esityksen, joka tapahtui bussikierroksen aikana. (Suomessahan Todellisuuden tutkimuskeskus Helsingissä on tehnyt Helsinki by night-esityksen, jossa ajellaan bussilla halki öisen Helsingin). Rakkauden kaupungissa on sama turismin leima.

Turismi on mielenkiintoinen ilmiö.

Kööpenhaminan reissu oli sikälikin hyvä, että saatoin asettua itse turistin rooliin. Vaikka en kovin paljon ehtinyt turistina kaupunkia katsella, sillä työpaja venyi usein yöhön asti. Mutta pienistä asioista sen huomaa: Ei ymmärrä kieltä. Ruoka on eksoottista. Eksyy.

-----

Mitä turistina oleminen tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa Rakkauden kaupungissa?

-----

Siteeraan ystävääni Muttia: "Valo on kulkuneuvo, matkustus mielentila".

Jatkan turismin parissa huomenna ylihuomenna tai jonakin näistä päivistä.

viisautta jaossa

Rakkauden kaupunki käy kuumana, kesätapahtumaa pukkaa toinen toisensa jälkeen. Down by the laituria aloitellaan, tosin taiteilija poistuu vellovien festarimassojen alta pois ja lähtee Kööpenhaminaan Moving Stage Lab-työpajaan. Takaisin näillä kulmilla elokuussa. Ja silloin, arjen koittaessa, on tarkoitus alkaa päivittää blogia useammin, purkaa tämän vuotista projektia ja suunnitella tulevaa.

Sillä aikaa voi käydä ihmettelemässä mitä Pass the knowledge recording sessions sai aikaan Olohuone-kaupunkitaidefestarin aikana:

Jaa sitä viisautta

Kyseessä on Tatu Hiltusen & kumppaneiden tekemä turkulainen räp-video.

heinäkuu on Suomen lomakuukausi

Lomailu jatkuu. Nyt olen ollut muutaman päivän Turun sykkeessä. Kaupunki tunnetaan tulevaisuudessa myös vuoden 2011 kulttuuripääkaupungin sykkeistä. Huomenna taitelija takaisin off-asentoon eli lomalle.

-----

Muutama ajatus kohtaamisesta. Tajusin, että Rakkauden kaupungissa (ja nyt puhun nimenomaan tästä taideprojektistani, en kaupungista yleensä) voi kategorisoida erilaisia kohtaamisia.

1. Taiteilija ajelehtii kaupungilla - ihminen kohtaa ihmisen

Kohtaamiset haastatteluvaiheessa ovat projektin ytimessä. Näissä hetkissä taiteilijaroolini sekoittui turistin, tutkijan, terapeutin ja kylähullun rooleihin. Aivan haastattelujen alkuvaiheessa mukana oli esityksellinen aspekti: esitin turistia, joka etsii rakkautta. Aika pian kuitenkin luovuin esityksellisyydestä, ja kohtaamisista tuli inhimillisempiä. Ihminen kohtasi ihmisen ja yhdessä vietettiin pieni hetki rakkautta ajatellen.

Nämä kohtaamiset tuntuvat minusta nyt vapailta ja virtaavilta, vaikka haastatteluja tehdessä ne olivat välillä raskaita. Pelottavinta oli mennä kohti tuntemattomia ihmisiä - ja mahdollisesti tehdä itsensä naurunalaiseksi. Pelotti myös, että jos se mitä kysyn, osuu liian syvälle, jos se on tulenarka aihe. En halunnut tieten tahtoen järkyttää ihmisiä pettymyksen tai saattaa syvemmälle suruun, jos sellainen oli tilanne haastatteluhetkellä. Ehkä haastatteluvaihe tuntui raskaalta siksi, koska minun oli oltava avoin ja herkkätuntoinen erilaisille ihmisille. Aidossa kontaktissa on paljon energiaa.

2. Arpa on heitetty eli esitys törmää todellisuuteen

Esityksissä eli turistikierroksilla kohtasivat fiktio ja todellisuus. Yksityinen ja julkinen tila. Rakkaus on hirveän henkilökohtainen asia, mutta se saattaa tapahtua avoimella paikalla. Yksityisestä tulee julkista, kun joku näkee nuoren parin suutelevan, tai ihmisen huutavan ja itkevän rakkauden perään. Tai jos itse suutelee, huutaa ja itkee kaupungilla.

Ihmiset, jotka osallistuivat turistikierroksille, saivat heti ensi metreillä ohjeen havainnoida kaupunkia avoimesti. Luulen, että osallistujat katsoivat kaupunkia eri tavalla kuin normaalisti ja lukivat kaupunkia rakkauden kautta: pienistä asioista tuli merkityksellisiä. Vastaankävelevästä nuoresta parista tuli osa esitystä. Ihmiset, jotka osuivat turistikierroksen reitille, eivät tienneet olevansa osa esitystä.

Olen nyt jälkikäteen pohtinut, että nuo sattumanvaraiset kohtaamiset, niin mielenkiintoisia kuin ne olivatkin, olivat samalla myös arvaamattomia ja pelottavia. Se, mitä olin esitykseeni rakentanut, saattoi heikentyä. Ja kävi myös päinvastoin: asiat vahvistuivat. Joka tapauksessa, läsnä oli sattuman elementti.

Rajauksena rakkaus.

Todellisuuden sattumanvaraisuutta ja kaoottisuutta käytettiin hyväksi rajaamalla tilanne esitykseksi, jolloin osallistuja antaa tilanteelle mielen. Voi olla, että rakentamani esitys jäi sivuseikaksi ja esitys itse asiassa tapahtuikin osallistujan mielessä hänen havainnoidessaan kaupunkia.


3. Taiteilijan positio. Taiteilija kohtaa itsensä.

Vaikka olin suunnittellut fokusoivani tässä projektissa nimenomaan yhteisöön, kaupunkilaisiin ja heidän muutokseen, huomasin väistämättä muuttuvani myös itse. Alunperin lähdin projektiin kyllästyneenä myyttiseen taiteilijakäsitykseen, jonka mukaan taiteilija ammentaa luomistyössään omasta mielikuvituksestaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. Halusin toimia toisin, koska olin kyllästynyt käyttämään omaa elämääni polttoaineena. Karttaa, ja myöhemmin esitystä tehdessäni huomasin, että minun on väistämättä antauduttava muutokselle myös itse. Toteutin kahtalaista taiteilijakäsitystä: toisaalta olin hetkittäin se yksinäinen luova nero, toisaalta toimin tiiviissä vuorovaikutuksessa valitsemani yhteisön, eli kaupunkilaisten, kanssa.

-----

Tämä tällä erää ja nyt takaisin lomailun pariin. Blogia kirjoittelen seuraavan kerran todennäköisesti heinäkuun toisella viikolla.

out of town

Sen verran hyvät ilimat on että lähden pois kaupungista. Palailen blogin pariin juhannuksen jälkeen.