Rakkauden kaupunki jäihin

Pistän Rakkauden kaupungin hetkeksi jäihin. Aloitan vuoden alusta työt Taideakatemiassa ja jatkan töitä Juhana Herttuan taideviestintälukiossa, joten päivät täyttyvät opetushommista. Katsotaan vaikka vuoden kuluttua uudestaan millaisessa tilanteessa olen, onko aikaa (ja rahaa) Rakkauden kaupungin toiselle tulemiselle.

Siispä: kunnes jälleen tavataan.

artikkeli ja ensi-ilta

Uudessa Synteesi-lehdessä on kirjoittamani artikkeli Sinä ja Minä ja kohtaamisen nautinto.

-----

Muutoin Rakkauden kaupungissa on hiljaista, syksyistä. Olen työskennellyt rakkauden kääntöpuolen parissa - olen ohjannut Turun ylioppilasteatteriin esityksen Mutta minä rakastin häntä, joka käsittelee perheväkivaltaa. Ensi-ilta on lauantaina. Esitys pohjautuu Minna Canthin Työmiehen vaimoon ja mukaan on sämplätty PMMP:n tekstejä, tositarinoita perheväkivallasta, naistenlehtien parisuhdeheavenia ja v***u jee!
Tästä Turun ylioppilasteatterin sivuillle.

go alakulttuuripääkaupunki

Rakkauden kaupungista alakulttuuripääkaupungiksi 2011. Tsekkaa linkki ja join the army.

Kohtaamisesta vuorovaikutukseen

Gradu on verkossa, Tampereen yliopiston kirjaston sivuilla, kas tässä: Kohtaamisesta vuorovaikutukseen.

Maisteriksi valmistujaisia vietän ensi viikon perjantaina Tampereella virallisissa yliopistokuvioissa ja myöhemmin Turussa.

Vaikka kevät on ollutkin hirvittävää vääntöä, matka gradun kanssa oli antoisa. Oli hyödyllistä tarkastella omaa taidetta, sillä sain siitä paremman otteen ja pystyn nyt ihan eri tavalla teoretisoimaan sitä kuin ennen gradua. Minulla on sellainen olo, että en ole tehnyt turhaa työtä, vaan olen kasvanut gradun myötä.

Teoreettista kirjoittamista olisi mukava jatkaa, ja gradun tarkastajat suosittelivatkin keskittämään ja syventämään kysymyksenasettelua tieteen tai taiteen jatko-opiskelijana... Tutkimuksellista kirjoittamista olisi kyllä mukava jatkaa, mutta luulen, että väitöskirjapuuhat saa odottaa, sillä haluan tehdä töitä! Kirjoittamista jatkan kyllä mielelläni artikkeli-pohjalta.

Yksi artikkeli tuli tässä toukokuun aikana kirjoitettuakin, nimittäin "Theatre and Performance in Community and as Activism". Kirjoitin sen Turun AMK:n ja DIAK:n verkko-oppimateriaalia (Media and Arts in Community Empowerment and Civic Participation) varten. Käsittelin artikkelissa yhteisöteatteria, poliittista teatteria sekä ns. aktivistiperformanssia.

-----

Muuten olen viime aikoina (yhä edelleen) ollut tuohtunut Turun kulttuuripolitiikasta. Ja yleensä kulttuurin arvostuksesta yhteiskunnassa. Lopun aikoja eletään ja Turku palaa - keskiajalle. Kannattaa vilkaista esim. Haulikkofoorumia. Kyseessä näyttäisi olevan Turun Piirustusseuran keskustelufoorumi. Tiukkaa tekstiä ja mahtavia ideoita: Turku kusipääkaupunki 2011. Salaliitto.fi:stä löytyy kulttuuripääkaupunkihankkeen varjoisista puolista kertovia linkkejä.


Tänään Hesarista luin kuinka Stefan Wallin, turkulainen kulttuuri- ja urheiluministeri oli hämmästellyt, että opetusministeriössä (=Wallinin työpaikalla) ei ole kuntosalia. Mutta eipä hätää, Stefan hoitaa hommat ja pian on opetusministeriössäkin kuntosali, koska pitäähän ministerin päästä omalla työpaikallaan kuntoilemaan... Siellä voi sitten hikoilla ihan omassa rauhassaan.

Rakkauden kaupunki muuttuu Rahan kaupungiksi.

Turku palaa

Olen järkyttynyt.

Tämän päivän Turun Sanomissa kerrotaan Taideakatemian taloudellisesta ahdingosta. Kolmasosalle ensi syksyn opetuksesta ei ole vielä rahaa. Linjoja yhdistellään: teatteri ja nukketeatteri sekä elokuva ja animaatio sulautetaan yhteen. Järkyttyneenä luin Taideakatemian koulutusjohtaja Risto Hyppösen mielipiteen: hän ei pidä ratkaisua kovin dramaattisena! Täh?

On varmaa, että tästä sulauttamisesta kärsivät kaikki. Animaatio- ja nukketeatterilinjat ovat keränneet huomiota maailmanlaajuisesti, eikä laadukasta koulutusta ylläpidetä linjoja yhdistämällä. Vaikka yhtäläisyyksiä näiden taiteen lajien välillä onkin, ja yhteistyöstä on varmasti myös hyötyä, on varmaa, että tässä eletään lopun aikoja.

Turku palaa, sytykkeet roihuavat jo.

Opiskelin Taideakatemiassa teatteria vuosina 2000-2004. Rahapula oli totta jo silloin, omalla vuosikurssillani oli kuukausien mittaisia aikoja, jolloin opetusta ei järjestetty. Noina aikoina yleinen ratkaisu oli tehdä jotain itse ja raapia opintoviikkoja kokoon omista projekteista. Tekemällä oppii, mutta jo silloin opiskelijat kaipasimme ja vaadimme lisää opetusta. Tiedän, että rahoja on edelleen leikattu ja opetus on vähentynyt. Taideakatemia on nyt sellaisessa pisteessä, että alasajo on vain ajan kysymys.

Turun Sanomien artikkeli löytyy tästä.

Rakentakaa vaan kongressitalo, tehkää isoja spektaakkeleja. Ehkä me taiteilijat sillä välin muutamme Tampereelle.

Tämän päivän Hesarissa kerrotaan Tampereen kaupunkiklovneista. Neljälle klovnille on maksettu 25 000 euron tuki, joka mahdollistaa toiminnan. Tuki tulee Luova Tampere -ohjelman kautta ja sen käytössä on 12 miljoonaa euroa kehityskelpoisten yritysideoiden tukemiseen. Kaupunkiklovnit on ohjelman 41. idea.

Mielenkiintoisia lukuja. Tampereen kaupungin henkilöstöpäällikkö toteaa, että nauru on hyvinvoinnin ydin.

Mutta täällä Turussa ei paljon naurata.

Tänä iltana Pro Taideakatemia -bileet Päiväkodissa klo 21 alkaen.

Taiteilijoiden mielenosoituksesta

Turkulaisten taiteilijoiden mielenosoituksesta kirjoitetaan Titanikin blogissa ja Turun Sanomissa.

Pistetään homma pakettiin ja annetaan kirveen puhua

Gradu on valmis! Pistän linkin, kunhan byrokratian rattaat pyörähtävät, gradu tarkastetaan ja se siirtyy Tampereen yliopiston kirjaston kokoelmaan, josta se on luettavissa myös sähköisessä muodossa.

Olo on sen suhteen huojentunut ja haikea. Gradusta tuli hassulla tavalla rakas, vaikka loppuaika olikin raskasta vääntöä. Omat tavoitteeni ainakin saavutin, sillä halusin saada pitävämmän otteen omasta taiteestani. Nyt tuntuu siltä, että oman työn käsitteellistäminen on helppoa. Lisäksi näyttää siltä, että valmistun vihdoin maisteriksi.

Uusia töitä on jo käynnissä. Kirjoitan Turun amk:n ja Diakin verkko-oppimateriaaliin artikkelia poliittisesta teatterista sekä yhteisö- ja aktivistiperformanssista. Tsekkaa esimerkiksi Surveillance Camera Players, Space Hijackers, Critical Art Ensemble ja Guerilla Girls. Ehkäpä kirjoitan lisää aiheesta myöhemmin tänne blogiinkin.

Ensi syksyn töistä on ollut myös puhetta. Ohjaan pitkästä aikaa esityksen teatteriin ja se tuntuu mukavalta. Jatkan nuorten parissa työskentelyä, mikä myös on erittäin mukavaa puuhaa. Vielä kun saisin jokusen kirjoitushomman niin paketti olisi täydellinen. Rakkauden kaupungin suhteen tällä hetkellä lähinnä tunnustelen fiiliksiäni.

-----

Turku on viime aikoina (=vuosina) harjoittanut suhteellisen jännittävää kulttuuripolitiikkaa. Kaupungista tehdään kulttuuripääkaupunkia vuodelle 2011 mutta homma kusee pahalla tavalla. Päättäjät jaksavat lätistä ulkoa opitun tuntuisia korulauseita kulttuurin merkityksestä mutta käytännön tasolla pyrkimyksenä näyttää olevan kaiken omaehtoisen ruohonjuuritason toiminnan tuhoaminen. Se on raha joka puhuu!

Uutta ja komeaa musiikki- ja kongressitaloa suunnitellaan Aurajoen varteen mutta samaan aikaan tapetaan kaikki sellainen taide, joka ei tuota tai tuottaa vain vähän. Esimerkkejä löytyy vaikka muille jakaa. Talvella kaupungin älypäät keksivät periä vuokraa kaikista kaupungin omistamista taideteoksista, joita on koulujen seinillä. Ideaa perusteltiin mm. sillä, että kulttuuripääkaupunkihankkeeseen tarvitaan rahaa. Siis mitä?! Hyvin äkkiä kaupungin päättäjille tuli eri puolilta ilmoituksia, että vuokranmaksu ei ole kouluille mahdollista, joten teokset palautetaan kaupungin varastoihin. Syntyi uusi ongelma, koska kaupungilla ei ollut tarpeeksi varastotiloja taideteoksille. Jo pelkkä ajatus, että taideteoksista perittäisiin vuokraa, osoittaa, miten tyhmiä kaupungin päättäjät ovat. Vain raha puhuu. Kaikkeen pitää laittaa hintalappu ja tuotto on maksimoitava.

Lisäksi esimerkiksi Turun ylioppilasteatterin toimitiloja ollaan myymässä, Taideakatemiaa ollaan suurin piirtein lopettamassa kokonaan ja vihdoin saatiin kuvataiteilijatkin ajettua pois Jokikadun kiinteistöstä, josta he yrittivät pitää kiinni kynsin hampain. Lähikirjastojakin suunniteltiin lopetettaviksi, heti kun jotain hyvääkin sentään on saatu aikaiseksi: ihana pääkirjastotalo.

Taiteilijan ei kannata asua ainakaan Turussa...

Vaikka eihän tämä pelkästään Turkuun rajoitu. Valtakunnallisissa medioissa keskustellaan samanlaisin äänensävyin taiteen asemasta. Taiteen pitäisi tuottaa jotain! Pistetään kaikki myyntiin! Ja toisaalta kyllä taide tuottaakin. Sen tulokset eivät vain ole rahassa mitattavissa. Tai no, ehkä välillisesti ihmisten hyvinvoinnin lisääntyessä ja sosiaali- ja terveysalan palveluiden kysynnän mahdollisena laskuna. Mutta taiteen arvoa ei voi mitata valuutalla.

Kulttuuripääkaupunkihankkeen slogan "Turku palaa" näyttää toteutuvan pelottavan konkreettisella tavalla...

Siksi käy katsomassa esimerkiksi Pro Taideakatemia!